Meri-Elbonian kaupunginosan pohjoisrannalla, Gabbeleiden talossa, heräiltiin uuteen aamuun.
Reetta katseli vanhempiensa parivuodetta inhoten. - Nämä samat kulahtaneet lakanat ovat olleet käytössä niin kauan kuin muistan. Nyt kyllä vaihdan ne, vaikka se olisi viimeinen tekoni!
Reetallahan oli poikkeuksellisesti kaksi isää, joista kumpikaan ei ollut siisteysintoilija.
- No niin, nyt näyttää jo paremmalta, mutta huone on vieläkin järjettömän nuhruinen, huokaili Reetta. - Tässä talossa on niin paljon korjattavaa, etten millään jaksa. Pakko täältä on pois päästä, jos haluaa pysyä täysissä järjissään. Harmi, ettei Ville palkannut minua LAN-kahvilaansa. Olisin ollut hyvä peliemäntänä, mutta hän ei vain tajunnut sitä. Olinkohan liian tyrkky? Vai yrittäisinkö vielä uudelleen, jospa hän vaikka muuttaisi mielensä, Reetta pohdiskeli ja ihaili samalla uusia lakanoita.
Sitten Reetta meni suihkuun ja mutisi itsekseen: - Näytän vielä kaikille, että pärjään omillani, ...kele. Osallistun ehkä Idolssiin ja minusta tulee samanlainen kuin Petra HowMany ja vielä suositumpi.
Reetta ihaili kovasti Petraa ja halusi tulla hänen kaltaisekseen. Koska Reetta oli kasvanut perheessä, jossa ei ollut äitiä, hän etsi epätoivoisesti naisenmallia julkkiksista.
Aamupalalla Petra alkoi pehmittää isäänsä pikku hiljaa hivuttamalla. Hän selitti, miten talossa oli ahdasta ja miten vaikeaa hänellä tyttönä oli, kun hänellä ei ollut omaa huonetta. Hän myös kertoi suunnitelmistaan etsiä töitä. Sitten työpaikan löytymisen jälkeen hän voisikin etsiä itselleen oman asunnon.
Slarkilla meni aamiaissämpylä väärään kurkkuun ja hän älähti: - Top tykkänään, likka! Lopeta heti tuollaiset puheet, ethän sinä voi mitenkään yksin muuttaa. Ethän sinä ole vielä edes täysi-ikäinen. (Muutenkaan en nyt yhtään tarvitsisi tällaisia uutisia, hän mumisi itsekseen).
Slarkilla oli syvä huoli avioliitostaan, sillä hän oli huomannut Nuutin muuttuneen jotenkin salaperäiseksi. Juuri edellisenä iltana hän oli yllättänyt puolisonsa chattailemässä jonkun irokeesitukan kanssa. Nuutti oli sulkenut sivun pikavauhtia ja selittänyt, että ihan vaan harrastusjuttuja hän oli kysellyt. Tarvitsi näet värkkäilyneuvoja.
Selitys oli hyvä, mutta Slark oli silti mustasukkainen ja epäileväinen. Häntä ärsytti, että Nuutilla oli jotain sellaista tekeillä, josta tämä ei halunnut kertoa. - Mikset puhu minulle enää kaikista asioista niin kuin ennen? tivasi Slark, mutta Nuutti vain hymyili ja käski toisen pysyä nahoissaan.
Kun Slark oli lähtenyt muualle mököttämään, Nuutti mesetti äkkiä uudelle tuttavuudelleen Kaarle Janatuiselle ja sopi tämän kanssa treffit.
Nuutti valmistautui treffeihin käymällä vaateostoksilla.Hän valitsi uutta asua huolella sillä nyt piti tehdä mahdollisimman hyvä vaikutus Kaarleen. Hän malttoi tuskin odottaa.
Nyt hän oli mielestään tyylikkään näköinen, mutta römppävatsa vielä pullotti rumasti.
Pikainen käynti kuntosalilla tuskin pienentäisi masua hetkessä, mutta jostainhan on aina aloitettava. Nuutin verkkarihousut olivat samanväriset kuin kainaloista tursuava hienhaju.
Iltahämärissä Nuutti hyppäsi autoon ja ajoi jonnekin. Hänen onnistui poistua kotoa kenenkään huomaamatta.
Vain kelmeä kuutamo valaisi autiota hiekkarantaa ja meri vaahtosi, kun kaksi hahmoa painautui toisiaan vasten...
Sitten myöhemmin:
- Kaarle oli kyllä oikein ihana, kun toi minulle nämä ruusut, mietti Nuutti, mutta nyt nämä on piilotettava äkkiä, ettei kukaan vain huomaa.
Sitten hän otti ja tunki hätäpäissään koko kukkapuskan paitansa alle. Piikit pistelivät ja raapivat napaa ikävästi.
Meri-Elbonian toisella laidalla
Aleksi mietti kuumeisesti, miten kertoisi Reetalle erään tärkeän asian. Aleksi oli nimittäin kovin ihastunut Reettaan eikä halunnut suututtaa tätä. Illalla Reetta oli lähtenyt Villen kuppilasta pettyneenä, koska ei ollut saanut töitä. Sitten oli tapahtunut jotain, mitä Aleksi ei oikein saattanut vieläkään uskoa todeksi.
Heti kun Reetta oli lähtenyt, Ville oli tullut ulos ja muitta mutkitta tarjonnut Aleksille töitä tarjoilijana.
- Miksi et ottanut Reettaa töihin? ihmetteli Aleksi.
- Tämä kuppila on auki myöhään yöhön ja asiakkaina on sekalaista seurakuntaa. Haluan tarjoilijaksi mieluummin pojan, vastasi Ville.
Kyllähän Aleksille työ kelpasi, mutta mitä hän sanoisi Reetalle?
Aleksi oli saanut ylleen työasun, mutta ei ohjeita. Siksi hän ei yhtään tiennyt, mitä hänen töihinsä kuului. Villekin istui vain itse pöydän ääressä ja mahdolliset asiakkaat saivat turhaan odotella palvelua.
Ville ja Aleksi eivät aina oikein ymmärtäneet toisiaan. Kuppilan imagolle ei tehnyt hyvää riiteleminen asiakkaiden kuullen.
Kaikki alkoi sujua paljon paremmin, kun Ville oli saanut Aleksin vihdoin käsittämään, mitä tarjoilijana oleminen merkitsi. Aleksi oli ehkä hiukan liian dramaattinen tilausta ottaessaan, mutta muuten ihan ok.
Ville hoiti edelleenkin kokkauksen itse. Kunnon loraus viiniä ja ruoka kuin ruoka saisi asiakkaat hyvälle tuulelle. Aleksi näki edessään varmaan jotain hyvin mielenkiintoista, sillä hän seisoi pitkään paikallaan seinää tuijottaen.
Aamuhämärissä Ville sulki kuppilan. Ilta oli lopulta ollut onnistunut ja ravintola oli saanut kaksi tähteä. Mutta nyt häntä väsytti ja hän halusi nopeasti kotiin nukkumaan. Hän oli lähettänyt Aleksin kotiin jo tuntikausia sitten.
Tullessaan ulos Ville huomasi, että joku oli käynyt tekemässä graffiteja talon seinät täyteen yön aikana. - Kuka kumma se on voinut olla? Ville ihmetteli ja päätti putsata seinät vasta myöhemmin, kun olisi ensin nukkunut kunnolla. Tai ehkä hän jättäisi ne tuollaisiksi.
Vielä tuo sinipaitainen heppu yrittää sisään. Hei, paikkahan menee juuri kiinni.
Melko pian sen jälkeen kun Ville oli poistunut, tontille asteli kaksi virallisen näköistä henkilöä, jotka katselivat vuoroin rakennusta ja vuoroin toisiaan. Kello oli noin kahdeksan tai puoli yhdeksän.
Siinä olivat rakennusviraston tarkastaja Hakulinen ja kaupungin terveystarkastaja rouva Viheriä.
He kauhistelivat tontilla vilistänyttä rottaa ja olivat yksimielisiä paikan sopimattomuudesta kahvilaksi. Rouva Viheriä arveli, että ystävyyssuhteista oli takuulla ollut apua kahvilaa perustettaessa.
Tarkastajat poistuivat tuohtuneina paikalta kirjoittamaan raporttejaan.
Kun Ville seuraavan kerran tuli kahvilaansa, hän koki yllätyksen: rakennusviraston tarkastaja Hakulinen oli saapunut henkilökohtaisesti lausumaan mielipiteensä rähjäisestä talosta. - Tämä on täysin sopimaton julkiseksi tilaksi. Talo olisi korjattava kahden viikon kuluessa tai muuten toiminta on lopetettava! Herra Hakulinen ojensi pitkän korjauslistan Villelle.
- Voi ei, älkäähän nyt, eikö tässä ole mitään tehtävissä? Mitä se haittaa, jos paikka nyt on vähän ruma? Ville kiemurteli yrittäessään keksiä ratkaisua ongelmaan.
Myös rouva Viheriällä oli sananen sanottavanaan: - Tästä paikasta on valitettu meille Elintarvikevirastoon enkä yhtään ihmettele miksi. Hygieniaolosuhteet ovat ala-arvoiset. Onneksi teillä sentään on uusi jääkaappi, joka on riittävän kylmä, mutta siivotkaa täällä nyt ihmeessä ja hetipaikalla!
Hakulinen: Huomautuslista on pitkä kuin nälkävuosi. Tällä paikalla on sinänsä kyllä hyvä olla kahvila, sillä viereisessä puistossa ei ole mitään palveluita.
Viheriä: Minua aivan masentaa tuon kuppilan surkea kunto ja karmea ympäristö. toivottavasti Ville saa pian kaiken kuntoon tai muuten emme mahda mitään ja paikka on suljettava.
Tullessaan töihin Aleksi näki jotain, joka sai hänet hätkähtämään ja hieraisemaan silmiään. Ihan pala nousi kurkkuun ja silmät pikkuisen vettyivät ennen kuin hän sai itsensä kootuksi.
Reetta oli toisen pojan sylissä! - Miksihän se Reetta tuolla tavalla tulee tänne minun työpaikalleni kutemaan? Varmaan kostoksi minulle, kun minä sain töitä eikä hän, päätteli Aleksi vihaisena ja loukattuna. Mahtoikohan Reetta olla syyllinen myös noihin graffiteihin? Aleksi päätti tympääntyneenä heittää mielestään koko tytön.
- Palkkaan sinut nyt kuitenkin, koska tarvitsen lisää apua tänne ja sinä vaikutat reippaalta tytöltä, totesi Ville Reetalle ja jatkoi, - Teit viisaasti, kun tulit kysymään töitä uudelleen. Valitettavasti en voi maksaa paljon palkkaa juuri nyt, mutta jos olet ahkera, voit saada palkankorotuksen kahden viikon kuluttua.
Aleksi oli kuunnellut ja ajatteli jo katkerana, ettei hänelle vaan mitään palkankorotusta ollut luvattu... Sitten Ville sanoi, että tietysti sama koski myös Aleksia. Saapa nähdä, miten nuorten yhteistyö sujuu. Juuri nyt he eivät olleet hyvissä väleissä keskenään. Oikeasti eivät voineet sietää toisiaan.
Huomaathan, että nyt myös Villellä oli oikea työasu. Paikka alkoi pikkuhiljaa näyttää oikealta kuppilalta, vaikka olihan se vieläkin melkoinen lato.
Ville määräsi Reetan vastaanottamaan asiakkaita ja Reettaa hermostutti kovasti. Työ oli ehkä vähän liian haasteellista nuorelle vasta-alkajalle. Aleksi otti jo tottuneesti tilauksia vastaan ja jutteli asiakkaiden kanssa vapautuneesti. Hän ei ollut näkevinäänkään Reettaa ja halusi osoittaa tälle, ettei ollut huolien häivää. Todellisuudessa Aleksin sydän vaikeroi hiljaa, mutta hän oli päättänyt, että sitä ei kukaan saisi koskaan huomata.
Ville katsoi pitkään vesiautomaatilla asioinutta miestä. - En ole tuota vampyyriä ennen nähnytkään. Kuka lieneekin, niin toivottavasti ei ota tätä kantapaikakseen, tuumi Ville. Kukapa olisi uskonut, että vampyyrin janon voisi sammuttaa myös vedellä. Tässä vesiautomaatissa oli jotain lisäainetta varmaankin veden seassa.
Mitähän Idolssin voittaneelle Petralle nyt kuuluu?
Hänen kaupunginosassaan onkin keskitalvi ja paksut nietokset. Petralla oli ollut paljon keikkaa ja levyntekoa ja promotilaisuuksia Idolssin voiton jälkeen. Jatkuvasti menossa eikä mahdollisuutta pitää lepotaukoja. Työajat olivat aivan epäsimsimilliset. Kuinka kauan tuollaista menoa kukaan voi jatkaa uupumatta?
Petra seisoi taas peilin edessä ja ajatteli Lassea. Hehän olivat olleet yliopistossa kuin kissat ja koirat, aina toistensa kimpussa kiistelemässä milloin mistäkin. Nyt Petralla oli suorastaan ikävä tätä vastaväittäjää. Kaikesta menestyksestä huolimatta elämä tuntui tyhjältä, kun ei ollut ketään, kenen kanssa ottaa matsia.
- Miksi en saa häntä pois mielestäni? Petra ihmetteli.
Kun Petra meni eräänä päivänä ulos hakemaan postia, hänen ihailijansa Reetta oli pihalla odottamassa, että näkisi idolinsa edes vilahdukselta.
Petralla oli vain kevyet sisävaatteet, mutta hän kuunteli kärsivällisesti, kun Reetta selitti innokkaasti ajatuksiaan laulamisesta, levynteosta ja musiikkibisneksestä. - Mietippä vielä asioita, olet niin kovin nuorikin. Koulua ei kannata jättää kesken, Petra neuvoi Reettaa. Sitten hänen piti mennä takaisin sisään, koska oli niin kylmä ja hän oli muuttumassa siniseksi. Reetta oli ikionnellinen saatuaan jutella Petran kanssa.
Petra totesi olevansa aika väsynyt koko musiikkibisnekseen ja elämäntilanteeseensa yleensäkin. Siksi hän päätti lähteä lomalle muutamaksi päiväksi. Hän halusi tuulettaa ajatuksiaan. Kun Reetta oli tullut käymään, hän oli tajunnut, että aina tulisi uusia ja uusia kilpailuja ja aikaisemmat voittajat unohdettaisiin. - Minun on keksittävä, miten saisin uralleni nostetta, tuumi Petra ja astui taksiin.
Petra oli hankkinut tienaamillaan rahoilla loma-asunnon Takemizu-kylän liepeiltä. Siellä olisi mukava rentoutua pari päivää kaikessa rauhassa ja koota ajatuksiaan. Myös rakkaussuhde Uskon kanssa oli juuri päättynyt ja Petralla oli haku päällä.
Aamiaispöydässä Petra ajatteli Lassea.
Vessanpytyllä istuessaankin Petra ajatteli vain Lassea.
Pari päivää meni nopesti ja Petra lähti kotiin miettien, pitäisiköhän hänen ottaa yhteyttä Lasseen (no ehkä pitäisi, mutta siitä vasta seuraavassa jaksossa).
Adoratan linna kohosi synkkänä tummaa yötaivasta vasten.
Kauniilla ja vaarallisella Adoratalla oli korkea-arvoinen demonivieras alamaailmasta.
Adorata pyysi vieraaltaan apua häntä jo jonkin aikaa vaivanneeseen vakavaan ongelmaan. Adorata keräili kuolleita sieluja, mutta yksi Ville-niminen kuolevainen oli päässyt pakoon. Se oli noloa. Hän kertoi koko tarinan, paitsi sitä, että oli oikeasti rakastunut Villeen ja Ville oli torjunut hänen lempensä. Se oli liian noloa kerrottavaksi. Lopuksi Adorata pyysi vierasta neuvomaan, mitä tehdä.
- Tuohan on aivan sietämätöntä. Ymmärrän kyllä miksi olet vihainen, Adorata-kultaseni, sanoi sarvipäävieras, joka oli kyllä jo arvannut, että Adorata oli lemmensairas, koska niin kiihkeästi halusi juuri tämän yhden tietyn miehen.
- Sinun on käytettävä dormirai-loitsua. Muista, että uni on kuoleman veli, neuvoi vieras.
- Niin, tuota en ollut tullut ajatelleeksikaan. Mutta se on hyvin vaikea loitsu ja voi mennä pahasti pieleen niin, että loitsija itse vaipuu uneen. Jos sinä osaat sen, niin voitko opettaa minua, pliis? aneli Adorata.
- Uni on kuoleman veli ja sillä keinoin saan Villen itselleni. Loistavaa! Uni on kuoleman veli, toisteli Adorata mietteliäänä kuin olisi keksinyt uuden leikin. Kissa ja hiiri -leikin.
Demonilla oli myös omia suunnitelmia, jotka hän voisi toteuttaa, jos Adoratan loitsu onnistuisi.
Demonin antamien ohjeiden avulla Adorata rohkaistui käydä keittämään dormirai-loitsussa tarvittavaa lientä. Hän suoritti loitsimisen oikeaoppisesti kättä ilmassa pyöräyttäen ja toivoi onnistuvansa. Nyt hänen oli pakko onnistua.
Samaan aikaan Ville sai voimakkaan päänsärkykohtauksen. Hänen isänsä Henrik tarjoutui hakemaan aspiriinia, mutta Villen päässä surisi niin, että hän tuskin kuuli.
- Aaarrghhh! Minua huimaa ja pyörryttää, valitti Ville päätään pidellen.
- Hei mikä sinulle nyt tuli, kysyi Henrik, kun Ville lyyhistyi maahan voimattomana.
- Voi ei, Ville! Minä soitan ambulanssin, huusi Henrik ja ryntäsi hädissään puhelimeen.
Miten Villen nyt käy? Entä miten käy hänen kuppilansa? Saako Petra Lassen? Nämä ja monet muut asiat selviävät seuraavassa jaksossa.
Jatkuu...
