Heipä hei, täällä ollaan taas! Tämä osa tapahtuu pääasiassa kuvaan ympyröidyillä tonteilla. Slarkia ja Nuuttia oli toivottu enemmän ja Jussi HowMany oli myös suosikkilistalla, joten nyt heitä taas nähdään!
Ja nyt itse tarinaan:
Slark Gabbel laittoi maittavan aterian itse pyydystämästään kalasta. Häntä ei lainkaan haitannut, että ympärillä pörisi satoja ellei tuhansia kärpäsiä. Hän ja hänen siippansa Nuutti tuumivat, että oma tupa oma lupa. Sitä paitsi, mitäpä sitä mukavia kotieläimiä turhaan häätämään. Päinvastoin, niille jätettiin aina uutta ruokaa, jotta ne voisivat hyvin ja lisääntyisivät.
Nuutti-poloinen oli hiukan kärventynyt salamaniskussa edellisenä iltana. Hän oli ollut sen jälkeen allapäin eikä ruokakaan maittanut. Slark oli huolestunut, koska yleensä Nuutti oli vallaton ilopilleri, mutta nykyään nuutunut kuin nukkuneen rukous.
Slark koetti lohdutella rakastaan parhaansa mukaan, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Nuutti oli oudon hiljainen hissukka ja jotenkin poissaolevan oloinen. Ehkä salamanisku oli aiheuttanut jotain neurologisia häiriöitä, Slark pelkäsi.
Nuutti sai epätoivokohtauksen ja vaikeroi ahdistuneisuuden vallassa kurjaa kohtaloaan. Slark yritti sillä välin selvittää matkatoimistosta, mitä äkkilähtöjä olisi tarjolla. Hän oli päättänyt viedä rakkaansa toipumislomalle vuoristoon. Raikas vuoristoilma tekisi varmasti hyvää.
Kun Slark kertoi varanneensa heille lomamatkan Kolmijärvelle, Nuutti vain pudisti päätään alakuloisena ja huokasi vaisusti, ettei hän taida jaksaa lähteä minnekään. Silloin Slark sulki hänet syliinsä ja kuiskasi korvaan helliä rohkaisun sanoja. Osa sanoista taisi mennä suoraan suusta suuhun.
Slark sanoi: - Lähdetään lomalle, Nuutti. Maisemanvaihdos tekee hyvää meille molemmille. Kunhan saat levätä rauhassa, tulet varmasti kuntoon. Haluan saada oman iloisen tähtisilmäni takaisin.
Niinpä he pakkasivat laukkunsa ja lähtivät matkaan.
Pojat huomasivat piristyvänsä heti perille saavuttuaan. - Kiitos Slark, että toit minut tänne, sanoi Nuutti. Täällä vuoristossa on helpompi hengittääkin, koska ilma on niin raikasta. Ihana paikka.
- Ooh, tästä tulee ikimuistoinen lemmenloma, suunnitteli Slark hiljaa mielessään pannessaan tyytyväisenä merkille Nuutin alkavan jo piristyä.
Kun Nuutti ja Slark olivat asettumassa valitsemaansa hotelliin, he saivatkin porttikiellon saman tien ja heitä pyydettiin poistumaan. Epäsiveellisen käytöksen takia. - Miten niin muka, he ihmettelivät, mutta paheksuvat katseet seurasivat heidän julkisia hellyydenosoituksiaan. Korkeatasoisessa hotellissa ei suvaittaisi moista käytöstä.
Oikeastaan oli sittenkin ihan hyvä ratkaisu majoittua leirintäalueelle, sillä se oli ilmainen. Teltassa oli mukavan raikasta pelehtiä. Mitä nuo vieraat simit oikein siihen tuppasivat teltan viereen. Olisivat nyt antaneet toisten puuhastella rauhassa.
Seuraavaksi loma-ohjelmassa seurasi reippailua luonnossa. Nuutti ja Slark lähtivät patikoimaan, mutta onnistuivat eksymään merkityltä polulta. Silloin heille tuli avuksi karvainen metsän erakko, jonka luona he saivat levähtää hetkisen yön pimeydessä. Tämä erakko kertoi nimekseen Antton Sasquatch ja hänellä oli paljon hauskoja tarinoita kerrottavana. Slark ja Nuutti kuuntelivat mykistyneinä. Antton ei ollut koskaan käynyt kaupungissa. Hänen kotinsa oli metsässä eikä hän tuntenut muunlaista elämää lainkaan.
Vasta aamun valjettua pojat näkivät, millainen Anttonin karu erakkomaja oli. Nuutti ei pitänyt Anttonista ollenkaan, mutta yritti silti kohteliaasti peittää vastenmielisyytensä. Eihän vieraanvaraista isäntää sopinut loukata hänen omassa kodissaan.
Antton kehui metsälampea kalaisaksi ja niinpä päätettiin hiukan heitellä virveliä. Kalaa tulikin ihan mukavasti. Samalla Slark ja Nuutti kertoilivat Anttonille, millaisia nykyajan mukavuuksia kaupungissa oli. Anttonin alkoi tehdä mieli kaupunkiin, jotta hänkin voisi katsella tv:tä ja kuunnella cd-levyjä.
Slark piti Anttonista kovasti ja päätti kutsua hänet käymään Elboniaan. Tai niin hän tarkoitti vain käymään, mutta Antton käsitti, että hänet oli kutsuttu asumaan ja suostui ilahtuneena. Nuutti oli kuulolla ja kauhisteli, sillä hän ei olisi halunnut mokomaa karvakasaa asumaan heidän pieneen kaupunkiasuntoonsa. Aika uhkarohkea veto Slarkilta, hän ajatteli.
Antton keräsi tavaransa, jätti taakseen metsämajansa ja lähti tarpomaan kohti Elboniaa. Kaupungissa kaikki olisi toisin, Antton ajatteli paremman elämän toivossa. Matkanteko sujuisi häneltä joutuisasti, sillä olihan hän tottunut kulkemaan jalan joka paikkaan.
Kun Antton vihdoin löysi perille Elboniaan, hän tervehti heti ystäväänsä Slarkia isolla hirviöhalilla. Nuutti ei pitänyt tilanteesta vaan katseli syrjäkarein vierestä. Hän oli hiukan mustasukkainen Slarkista.
Entäpä Slark sitten? Hän oli vähintäänkin hämmentynyt Anttonin yllättävän tiukasta halista. Olikohan tämä sittenkään niin hyvä ajatus, häntä alkoi epäilyttää.
Nuutti alkoi heti pitää Anttonista enemmän, kun tämä onnitteli häntä hienosta julkisella paikalla pelehtimisestä leirintäalueella. Mutta kuinkas sinä Antton siitä olit kuullut?
Osoittautui, että Antton oli monilahjakkuus. Hän osasi heti korjata rikkinäisen suihkun ja teki sen hyvin mielellään, sillä hän halusi jotenkin olla hyödyksi ja siten korvata poikien hyväntahtoisuuden.
Antton oli myös erinomainen kokki ja hän oli tuonut paljon tuoretta kalaa mukanaan erämaalammelta.
Miten oli mahdollista, että pystymetsästä juuri tullut Antton pystyi korjaamaan myös tietokoneen?
- Mitähän tässä oikein on vikana? puheli Antton itsekseen. No täällähän on makkaravoileipä! Joku oli yrittänyt tunkeutua tietojärjestelmäämme.
Koska Antton oli nyt saanut koneenkin toimimaan ja hän oli päättänyt sopeutua yhteiskuntaan, hän alkoi etsiä sopivaa työtä internetin työnvälityksestä. Tiedustelupalvelu kiinnosti Anttonia ja hän haki sinne töihin.
Antton Sasquatch, aloitteleva agentti.
- Ethän ole vihainen, vaikka kutsuinkin Anttonin tänne kysymättä sinulta ensin? sanoi Slark.
- Sinun asuntosihan tämä on, vastasi Nuutti ja jatkoi - Saat kutsua tänne kenet haluat. Sitä paitsi Anttonista on ollut paljon apua, kun hän on niin kätevä käsistään.
- Niin on, se on totta, myönsi Slark. Mutta tämä on ihan yhtä paljon sinun kotisi, rakas.
Nyt pojat taisivat olla hiukan eksyksissä peiton alla. Jalkopää olisi sängyn toisessa päädyssä hei.
Aamun valjettua Slark petasi sängyn ja mietti, pitäisikö kenties vaihtaa lakanat. - Ei ole kiirettä vaihtaa, hän totesi, nämähän ovat ihan melkein puhtoiset vielä.
Nuutti ei viitsinyt mennä suihkuun vaan teki vain pikaisen pesusienipesun ennen töihin lähtöä. Slarkilla oli vapaapäivä samoin Anttonilla.
Ninni Fellenbum käveli talon ohi määrätietoisin askelin. Hänestä Slark oli yksi Elbonian ällöttävimpiä miehiä.
Samaan aikaan talon ohi oli kulkemassa myös vihersimiksi muuttunut Milla. - Ei mutta Milla, huudahti Ninni, en ollut tuntea, kun olet muuttunut noin kovasti!
Milla tiedusteli Ninnin vointia, sillä hän oli kuullut juoruja Ninnin äskettäisestä hermoromahduksesta. Ninni kehui voivansa mainiosti.
Ninnin piti päästä käymään vessassa, mutta jostain syystä Antton seurasi häntä sinne ja alkoi tuijottaa hänen rintojaan nälkäinen kiilto silmissään. Ninni ei heti tajunnut, mitä tuo haiseva karvainen otus hänestä oikein luuli. Pian Ninni kuitenkin tunsi otuksen kuuman katseen vartalollaan ja häntä alkoi etoa. Mutta siitäpä Ninni sai vasta tarpeekseen, kun Antton alkoi kuolata kiihkon vallassa ja päästellä kurkustaan matalaa eläimellistä murinaa.
Ninni ei ollut kiinnostunut tästä neandertalilaisesta alkumiehestä tipan tippaa, vaan torjui hänen lähentely-yrityksensä päättäväisesti ja yritti lähteä pois nyt jo selvästi peloissaan.
Antton oli kuitenkin oven edessä ja sulki häneltä ulospääsyn. Ninni alkoi kirkua apua epätoivoisena. Ninnin tiukasta vastustelusta Antton tajusi, ettei Ninni tuntenutkaan samanlaista vetoa häntä kohtaan. Nolona hän antoi Ninnin mennä. Eihän hän väkisin tarkoittanut...
Tämä kaikki oli vähän liikaa hauraalle Ninnille, hän tunsi itsensä likaiseksi ja aloitti jonkinlaisen tiputanssin ulos päästyään. Milla ei tiennyt, mitä oli tapahtunut, vaan pyöritteli sormeaan ohimolla ja ajatteli että hullu mikä hullu. Anttonille oli kuitenkin tullut pakottava tarve saada itselleen nainen ja hän iski silmänsä seuraavaksi Millaan.
Anttoninkin mielestä Ninni oli hullu, joten ei hänestä olisi mitään iloa ollutkaan. Milla piteli nenäänsä, koska Antton haisi kuvottavan eläimelliseltä.
Anttonin hormonit hyrräsivät huipussaan ja hän kaappasi Millan hikisen kuumaan syleilyynsä. Tästä pelästyneenä Ninni putosi psykoosin vallassa jalkakäytävälle. Hänen herkkä psyykensä ei kestänyt näin voimakkaita järkytyksiä.
Antton heitteli Millaa ilmassa ja pyysi tätä vaimokseen. Milla kuitenkin vain nauroi remakasti ja kertoi olevansa onnellisesti naimisissa. - Päästä alas, senkin karvainen köntys, hän komensi napakasti ja Antton teki työtä käskettyä.
Antton oli kovin pettynyt, kun naiset juoksivat pika vauhtia tiehensä taakseen katsomatta.
- Mikäs niille nyt tuli, hän ihmetteli rapsutellen itseään erinäisistä paikoista.
Antton päätti kysyä neuvoa Slarkilta: - Tarvitsen naisen. Miten saisin kiinni edes yhden? Nuo äskeiset juoksivat karkuun.
- Mitäh? huudahti Slark järkyttyneenä ja hänen sydäntään kouraisi.
- Voi ei, mitä sinä olet mennyt tekemään, Slark oli kauhuissaan kuultuaan, mitä oli tapahtunut.
- Anteeksi, anteeksi! Olen niin tottumaton naisiin, puolustautui Antton häpeissään. - En minä mitään pahaa tarkoittanut. Innostuin vain niin kovasti.
- Voi Antton, on sinulla paljon oppimista tästä maailmasta, huokasi Slark. Ei naisiin saa käydä noin vain käsiksi.
Tietysti Milla ilmoitti poliisille. Ninni oli huonossa kunnossa ja hänet vietiin suljetulle osastolle mielisairaalaan. Poliisit hakivat Anttonin pois ja Slark joutui soittelemaan monta puhelua, selittelemään ja pyytelemään anteeksi. Hän yritti estää, ettei Anttonia vietäisi eläintarhaan ja suljettaisi häkkiin. Hän sai puhua kuin Runeberg ja käyttää kaiken suostuttelutaitonsa. Vasta kun hän lupasi valvoa henkilökohtaisesti, ettei vastaavaa enää pääsisi tapahtumaan, viranomaiset suostuivat vapauttamaan Anttonin.
Silloin Slark huomasi ilahtuneena, että hänen vanha tuttunsa Hercule Poirot oli postilaatikon luona. Slark juoksi tervehtimään.
- Ei nyt olisi tarvinnut ihan noin lämpimästi tervehtiä, ajatteli Hercule. Vähempikin olisi riittänyt.
Slark kertoi tuntevansa vielä hyvin voimakkaasti. - Olit ensirakkauteni, eikä niin suuri rakkaus täysin unohdu koskaan. Hercule myönsi, ettei sellainen unohdu helposti.
Poikien pusutellessa avoimesti, heidät näki sattumalta ohi kulkenut Kristian Kitulias. Hän oli Slarkin vanha vihamies ja näki hyvän tilaisuuden tienata vähän rahaa. Kristian oli rahapulassa eikä kaihtanut keinoja.
Kristian päätti kiristää Slarkia ja uhkasi kertoa Nuutille, mitä oli nähnyt. - Joko maksat minulle 250 simeleonia tai Nuutti saa tietää, Kristian uhosi.
Slark ajateli, että harmin paikka, mutta pakko kai se oli maksaa, sillä Hercule oli vain hiipuva muisto, kun taas Nuutti oli hänen rakas elämänkumppaninsa.
Nuutti tuli töistä kotiin myöhään illalla. Hänellä oli ollut mukava työpäivä. Hän sai ylennyksen ja bonusrahan. Kun hän kysyi, miten Slarkin vapaapäivä oli mennyt, hän sai vastaukseksi vain, ettei mitään ihmeempää ollut tapahtunut. Slark oli lopen uupunut ja halusi mennä aikaisin nukkumaan.
Samaan aikaan von Himpuloiden nuorimmainen, Kerttu, oli soittelemassa kitaraa alusvaatteisillaan. Hänet tultiin kutsumaan jäseneksi salaiseen musiikkiklubiin. Myös hänen isovejensä Linde kuului samaiseen klubiin. Silloin Kerttu huomasi Jussi Howmanyn kävelevän ohi ja vaikka oli jo aika myöhä, Kerttu päätti käydä moikkaamassa Jussia.
Kerttu juoksi suin päin Jussin kaulaan ja antoi tälle mojovan pusun. Jussi tunsi kuuman sävähdyksen käyvän lävitseen kuin sähköiskun. Musiikkiklubin nainen Mea oli ihmeissään, kun häntä ei ollenkaan noteerattu ja hän lähti loukkaantuneena pois.
Jussi oli hiukan nolona Kertun yllätyshyökkäyksestä, sillä heillä ei ollut ennestään ollut mitään tekemistä keskenään. Mea ei puhunut heille mitään, katsoi vain pitkään ja käveli rauhallisesti ohi.
- Kello on jo aika paljon ja minun on nyt todellakin mentävä, sai Jussi sanotuksi hämmennykseltään. Hän alkoi kuitenkin huomaamattaan hyräillä: I've never seen a girl like this before, dreams of the night turn into diamonds in your eyes...
Kerttu jäi huokailemaan Jussin perään ja päätti saada tämän syötävän hyvännäköisen miehen omakseen.
Hetkinen nyt Kerttu, entäs Nuno? Oletkos jo unohtanut hänet? Taisit menettää silloin ostarilla sydämesi Jussille.
Kerttu oli jo pikutyttönä villikko, joka jätti menemättä kouluun aina, kun silmä vältti. Hän vakoili naapureita kaukoputkella ja teki mielellään kaikenlaista pientä jäynää. Hän tarvitsisi ehkä vähän jännittävämmän miehen kuin rauhallinen ja tasainen Nuno, mutta silti, Jussihan oli hänen isänsä ikäinen.
Seuraavana päivänä Jussi oli jälleen kävelemässä talon ohi ja Kerttu ryntäsi taas hänen kimppuunsa. Jussilta menivät ihan jalat alta, kun Kerttu kävi lähentelemään.
Kerttu päätti tehdä tarkoituksensa selväksi Jussille eikä päästänyt tätä otteestaan, vaan suuteli pitkään ja perusteellisesti. Jussi oli yllättynyt, mutta nautti suutelotuokiosta kovasti. Hänestä oli ihanaa joutua Kertun kaltaisen kaunottaren seksuaalisen ahdistelun kohteeksi.
- Hetkinen nyt, nuori neiti, toppuutteli Jussi hengästyneenä. - Olen hyvä ystävä sinun isäsi ja äitisi kanssa ja ainakin 20 päivää sinua vanhempi. Sinähän olet ihan pikkutyttö vielä. Joku tolkku on minullakin, ei tämä tällainen ole sopivaa. Olen seurannut sinun kasvavan ja olen kuin setä sinulle.
- Mutta nyt olen jo aikuinen, vastasi Kerttu pyyhkien suupielensä hihaan.
Ennen kuin Kerttu ennätti sanoa muuta, Jussi otti jalat alleen ja pinkaisi juoksuun. - Hei, älä juokse karkuun, parahti Kerttu pettyneenä, mutta Jussi ei kuunnellut. Hän tarvitsi aikaa ajatella asioita. Tuollainen aktiivinen ja villi tyttö oli parasta mitä hänelle oli pitkään, pitkään aikaan tapahtunut. Tämä ei ollut Jussin mielestä todellista.
Jussi kiiruhti von Himpuloiden baarikaapille, sillä hän tarvitsi rauhoitusryypyn ja äkkiä. Hän kaatoi itselleen tömäkän tuplaviskin ja kumosi sen kurkkuunsa yhdellä kulauksella. Hänen sydämensä takoi hurjasti eikä ottanut asettuakseen.
- Ei (kirosana sensuroitu), hän ajatteli, typy käy kuumana. Ja wau, miten kaunis - oikea jumalatar! Mitä tehdä? En halua joutua vihoihin Villen ja Tiinan kanssa! (lisää sensuroituja kirosanoja) Jos hän olisi kenen tahansa muiden tytär, en epäröisi hetkeäkään!
Ville oli oli ihmeissään ystävänsä Jussin vauhdikkaasta äkkipyrähdyksestä hänen olohuoneeseensa.
- Jaa, että suoraan viskipullolle, kummasteli Ville, no oleppa hyvä vaan ja ota toisellekin jalalle, kun kerran noin näyttää maistuvan.
Jussi piti pokkaa, ettei olisi paljastanut, millainen tunnemyllerrys kävi hänen sisimmässään.
- Toivottavasti Ville ei huomaa mitään, hän ajatteli, mitä jos hän saisi tietää...
Sitten Jussi tuli katsahtaneeksi keittiöön päin ja näki Kertun, joka varsin avoimesti ilmehti hänelle kutsuvasti: - Haluan sinut, Kerttu muodosti huulillaan äänettömästi eikä Jussi enää kyennyt pidättelemään itseään, vaan innostus valtasi hänet. Nuoren naisen osoittama kiinnostus oli hänestä niin imartelevaa.
Jussi näytti Kertulle äänettömästi huoneen poikki käsimerkein "sinä ja minä yhdessä?". Kerttu nyökkäsi innokkaasti ja lähti tulemaan kohti. Jussi tunsi olevansa pian ilmiliekeissä.
Välittämättä siitä, että hänen vanhempansa olivat viereisessä huoneessa, Kerttu puristi Jussia pepusta ja he molemmat naurahtivat tietäväisenä. Jussia ei ollut koskaan vietelty yhtä hurmaavasti.
Ikäero unohtui, he katsoivat toisiaan syvälle silmiin ja yhtäkkiä he joutuivat hurjan vastustamattoman rakkaudentunteen pauloihin.
Silloin Kertun Tiina-äiti tuli toisesta huoneesta ja näki, mitä oli tekeillä. Hän ei hyväksynyt, että lähes hänen itsensä ikäinen Jussi alkaisi suhteeseen hänen tyttärensä kanssa. - MITÄH! hän kiljaisi.
Tiina haukkui Jussin siihen paikkaan ja kielsi tätä enää koskaan tulemasta tähän taloon.
- Hetkinen, on tämä minunkin kotini, Kerttu puuttui puheeseen, ja Jussi on minun vieraani.
- Sinä olet liian nuori ymmärtämään tällaista, napautti Tiina takaisin toivoen samalla ettei hänen huolellisesti varjeltu salaisuutensa paljastuisi. Hänelläkin oli nimittäin ollut suhde Jussin kanssa nuorena ja hän oli kauhuissaan tyttärensä puolesta. Hän halusi estää tämän suhteen kävi mitä kävi.
- Jussi on sydämiä keräilevä paatunut naistenmies eikä ansaitse minun tytärtäni, hän päätti.
- Pöyristyttävää! Sinä et minun tytärtäni viettele, Tiina huusi Jussille Kertun katsellessa sanattoman järkytyksen vallassa vieressä.
- Olet käsittänyt hiukan väärin kuka vietteli ja kenet, mutisi Jussi takaisin.
Mutta kuka näistä kolmesta sai nuo 1000 pistettä ja minkähän takia?
Jussi pinkaisi taas juoksuun ja portaissa huomasin hänen vievän ne pisteet mukanaan. Oliko hän siis tyytyväinen siitä, että Tiinan kanssa menivät välit poikki, vai siitä että hän rakastui uudelleen (ties kuinka monetta kertaa jo)? Jussi meni nopeasti yläkertaan ja Kerttu lähti hänen peräänsä.
- Rakastan sinua Jussi, kuiskasi Kerttu Jussin korvaan, haluan sinut ja olen sinun jos vain huolit minut.
- Mmmmm... voi Kerttu, Kerttu arvaa haluanko minä sinua? Sinähän teet minut aivan hulluksi, mutisi Jussi onnen väristysten kulkiessa hänen lävitseen.
Tällaista sähköä ei ollut kumpikaan ennen tuntenut.
Jussi suuteli Kerttua kiihkeästi. He eivät enää pystyneet irrotautumaan toisistaan vaan kietoutuivat toisiinsa. Pian he olivat kuin villipedot toistensa kimpussa eikä paluuta enää ollut.
Jälkeen päin Kerttu sanoi: - Tämä oli minulle ensimmäinen kerta.
- Voi pikkuinen, kiitos että sain olla sinulle se ensimmäinen, vastasi Jussi hellästi samalla ajatellen, että huh-huh, hän oli juuri pelehtinyt hyvien ystäviensä ainoan tyttären kanssa näiden aviovuoteessa. Kerttu on luultavasti saanut alkunsa näiden samojen lakanoiden välissä.
Kerttu oli niin onnenhuumassa, että päätti ehdottaa Jussille saman tien kihloihin menemistä.
- Jussi rakas, olen aivan varma tunteistani. Haluan sinut omakseni, mennään kihloihin, kulta.
Hänen toiveissaan oli kihlat Jussin kanssa, avioliitto ja isot hääjuhlat. Olenko tullut maininneeksi, että Kerttu on perhesimi?
Mitähän Jussi mahtoi toivoa ja mitä hän vastasi Kertulle? Ajatukset risteilivät hänen mielessään.
- Kerttu on upea tyttö. En tule koskaan löytämään täydellisempää ja on kai minunkin joskus asetuttava, hän pohti.
Kun Jussi oli lähtenyt, Kerttu alkoi tutkia kehoaan kriittisesti. - Minulla on liian pienet rinnat, hän päätteli tyytymättömänä. Jussi varmaankin pitäisi isommista. Minäpä käyn plastiikkakirurgilla laitattamassa silikonit, niin saan varmemmin pidettyä Jussin itselläni, hän tuumi.
Voi voi, kannattaisi varmaankin kysyä ensin Jussin mielipidettä, Kerttu, ennen kuin menet tekemään sellaista. Sitä paitsi ei sinulla ole omaa rahaa ja luuletko tosiaan, että Ville kustantaisi sinulle ne?
Ville oli vielä iltamyöhällä leikkaamassa muotonsa menettäneitä pensaita. Hänkin oli Jussille vihainen ja purki kiukkuaan niin, että sakset viuhuivat kiivaasti miehen puhistessa ärräpäitä itsekseen.
Ville ei aherrukseltaan ollenkaan huomannut, että Jussi tuli samaan aikaan pihaan ruusukimpun kanssa.
- Voi Kerttu, veit sydämeni. Olet parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Olen niin iloinen ja onnellinen, että päädyimme yhteen, ajatteli Jussi.
Varmaankin huomaatte sormuksen Jussin sormessa. Olisikohan tästä nyt vuosisadan häät tulossa?
Sen sijaan Tiinalle Jussi oli todella vihainen ja varasti kostoksi sanomalehden. Kylläpä Tiina nyt oli pahoillaan, kun lehti vietiin.
