Von Himpulat tulevat jälleen. Jepu-jee, täällä sitä taas ollaan.

Neljän pojan isällä on joskus rankkaa muutenkin ja nyt meillä vielä oli iso muutto uuteen naapurustoon, Elboniaan. Eipä ihme, että Ville hiukan pitelee päätään. - Huh-huh, onneksi muutto meni hyvin eikä tullut mitään ikäviä yllätyksiä. Lähtisivät nyt jo nuo Burton ja Mige sinne yliopistoon pikku hiljaa. Mun päätä särkee tää ainainen mekkala. Eihän tätä hullukaan jaksa, valittelee Ville.



En oikein ymmärrä, mitä se Ville noin valittaa. Pojathan käyttäytyvät ainakin juuri nyt ihan mallikelpoisesti: tekevät yhdessä läksynsä heti koulusta tultuaan ja auttavat siinä toinen toisiaan.



On mukava katsella, kuinka Tiina ja Ville ovat kuin vastarakastuneet. - Ei riidellä enää ikinä, eihän kulta! kuiskaa Ville, haleja ja suukkoja vaan... Tiina jatkaa:  - ja jos joskus meinaa riita tulla niin sovitaan se heti pusuttelulla...



Ahaa, no näinhän siinä taas kävi, että Tiinan vatsa se otti ja pompsahti jälleen. Tiina ei tällä kerralla ole ollenkaan kauhuissaan kuten aiemmin. Hän näyttää jopa ilahtuneelta. - Toivottavasti nyt tulee tyttö. Sen on pakko olla tyttö! tuumii Tiina ja hankkii valmiiksi vaaleanpunaisen kehdon ja hoitopöydän. Arveluttaa vain hiukan, että mitähän Ville sanoo, kun kuulee uuden perheenjäsenen olevan tulossa?



Tiina löysi pian uuden parhaan ystävättären Elbonian naapurustosta. Hän on Linda Merivaara ja hän ainakin näyttää innostuvan Tiinan raskaudesta. Tiina kertoo hiukan pelkäävänsä kertoa Villelle, koska ei ole varma onko tämä viides yllätysvauva enää yhtä tervetullut kuin ensimmäiset neljä suunniteltua vauvaa olivat. Ystävättäret juttelevat miehistä, ja Linda kertoo olevansa eronnut teini-ikäisen tyttären yksinhuoltaja. Merivaaratkin ovat äskettäin muuttaneet Elboniaan.



Sitten Ville huomaaihan itse Tiinan masun pyöreyden ja jää tuijottamaan hämmentyneenä. Ei kuitenkaan yhtään pahastu. Kyllähän me sen jo arvasimmekin, ettei Villellä ole mitään viidettä lasta vastaan. Hänkin toivoo sen olevan tyttö.  - Oho, no jopas jotakin, hän sanoo, tämä on kyllä pikku ylläri pylläri. Mutta mikset hankkisi kauniimpia äitiysvaatteita Tiina? Aina tuo sama vanha paita. - No raskaushan kestää vain niin lyhyen aikaa, vastaa Tiina.



Tiina pyörii taas magnetohytkyttimessä niin innokkaasti, ettei häntä saa sieltä millään pois. Joillakin on outoja ruokamielitekoja raskauden aikana, mutta Tiinalla näköjään tämä vauhdin hurman kokemus on ylitsepääsemätöntä. Etkös yhtään ajattele, Tiina, miten roisilta tuo näyttää, kun pidät jalkoja noin tuollai?



Sitten hän onkin jo täällä: uusi perheenjäsen. Ja kas kummaa, hän on kuin onkin tyttö. Hänelle annettiin nimeksi Kerttu. Ihan on samannäköinen kuin veljensä vauvoina.



Tiina ja Ville ovat haltioissaan tytön syntymästä. - Onnemme ei olisi täydellinen ilman tätä pikku prinsessaa, huokaa Ville. Tiina on aivan samaa mieltä  ja Kerttu se uinuu tyytyväisenä vaaleanpunaisessa kehdossaan.



Ville on tuttuun tapaan hyvin lapsirakas ja Pikku-Kertusta tuleekin nopeasti isin silmäterä. Oikeastaan koko perheen silmäterä, sillä myös Burton ja Mige kantavat lasta niin ahkerasti, ettei raukka parka saa edes nukkua tarpeeksi.



Ville tarvitsee vielä lisää logiikkapisteitä ja onhan shakki muutenkin hyvää ajanvietettä. Mige huijaa kuitenkin isäänsä pelissä eikä ole ymmärtävinään, mistä on kysymys, kun tämä suuttuu ja kovistelee poikaa. - Älä yritä viisastella poika! Minä näin mitä sinä teit, murahtaa Ville tiukasti.  - No relaa ny vähän, sanoo Mige ja naureskelee hiljaa itsekseen.



On jo syksy, mutta silti yllättävän lämmintä. Oikea intiaanikesä. Koko perhe on koolla takapihalla viimeistä kertaa ennen kuin Burton ja Mige lähtevät yliopistoon. Kaasu ja Linde ovat tässä vaiheessa niin samannäköisiä, etten yhtään tiedä kumpi on kumpi. Tiina pitelee vauvaa vähän oudosti. Kuulehan nyt Tiina, ei se ole vielä taapero. Sitä kuuluu pitää käsivarrella makuuasennossa eikä istumassa.
Ville on silminnähden varsin ylpeä komeasta katraastaan.



Päivä on autereinen ja kuuman hiostava, syyskesän viimeinen lämmin päivä. Aika kuluu leppoisasti ja poikien nahistellessa Ville ennättää ottaa pienet torkut riippukeinussa. Näin kuumalla ilmalla ei jaksa muutakaan. Ai että Mige, mitä sinä oikein teet siellä? Käsi irti Burtonin munista ja heti paikalla!




Vihdoinkin Villellä on aikaa rentoutua oman rakkaan harrastuksensa, lukemisen, parissa. Mikäs kirja nyt mahtaa olla menossa? Hän luki ennen paljon rock-tähtien elämäkertoja, kunnes kyllästyi niihin. Tässä hänellä taitaa olla joku klassikkoromaani, sillä kirja on liian paksu ollakseen dekkari. Ehkä hän saa luetuksi loppuun pitkään kesken olleen Danten Jumalaisen näytelmän.



Tiina pitää kalastuksesta ja saa aika ison monnin pihalammikosta. Linde on kehittynyt kalastuksessa valtavasti viime aikoina. Hän alkaa olla jo äitiään taitavampi ja näiden kahden välille kehkeytyykin kunnon kilpailu. Kumpikohan sen voittaa?



Tässä on tuon kalastuskilpailun voittokala seinällä. Se on kultalohi ja sellainen harvinaisuus, ettei niitä kovin moni simikalastaja pysty nappaamaan. Arvatkaa kuka sen pyydysti: Linde! Jiihaa, onnittelut Linde!




Kuinka ollakaan, Kertun ensimmäistä syntymäpäivää vietetään eikä muita perheenjäseniä näy mailla eikä halmeilla. No minkäs teet, he ovat töissä, yliopistossa ja koulussa. Ei edes ketään satunnaisia vieraita tällä kertaa. Tiina auttaa pientä puhaltamaan kynttilät.



Tässä on taapero-Kerttu.



Villeä korpeaa, kun hän ei ennättänyt Kertun synttäreille. - Voii eeiii, nämä ovat meidän lasten viimeiset vaavista taaperoksi synttärit ja mä missasin ne! Voihan rähmä, uhoaa Ville.



Ville rähjää Tiinalle ja sanoo - olisit kyllä voinut odottaa, että tulen kotiin, ennen kuin puhalsit ne kynttilät. Kyllä nyt jurppii meikäläistä! Perheen ainoa tyttö eikä isi ole synttäreillä mukana. Koska Tiina ei muutakaan keksi, hän ehdottaa hätäpäissään, että Ville ottaisi siideriä.



Huono idea sillä Ville suuttuu entistä enemmän. - En tasan tarkkaan ota mitään siideriä, hän puuskahtaa. Kauanko me ollaan oltu naimisissa etkä vieläkään ole tajunnut, etten mä enää käytä alkoholia? Tyhmä nainen! Tiina jähmettyy eikä sano enää mitään.



Voi isin pikku prinsessa, annatko isille anteeksi etten ollut synttäreilläsi? Ville kyselee Kertulta. En kerta kaikkiaan ehtinyt, kun isin piti olla töissä. Mutta Kerttu vain jokeltaa tyytyväisenä. Opettaisitte nyt taaperon edes puhumaan hyvänen aika.



Sää alkoi viiletä ja talvivaatteet otettiin käyttöön.  Kaasu näyttää äidilleen kuinka seistään päällään. Tiina hurraa innostuneena sillä hän ei tiennytkään Kaasun olevan näin taitava. Enkä muuten tiennyt minäkään.



Sää kylmenee entisestään, pihalammikko jäätyy ja tulee vihdoin joulun aika. Pihalle hankitaan suuri kuusi, jonka koristelemiseen tarvitaan nosturiauto. Tiina ja Ville onnittelevat toisiaan suoriuduttuaan koristelusta kunnialla.



Ville loihtii keittiössä perheelle maittavan jouluaterian ja panee sen tarjolle.



Myös Burton ja Mige tulevat yliopiston kampukselta kotiin jouluaterialle, mutta he joutuvat kyllä valitettavasti lähtemään heti ruokailun jälkeen, sillä on aika myöhä. Kerttu on laitettu jo nukkumaan. Pikku raasu jää paitsi ensimmäisestä joulustaan, niisk.



Ole hyvä ja hyvää joulua, Linde, sanoo Tiina. Linde saa lahjaksi mehutiskin. Sellaista hän olikin toivonut. Taitaa olla koottavaa mallia, kun on saatu mahtumaan noin pieneen pakettiin. Ei se haittaa, kyllä Linde sen osaa koota. - Kiitoksia oikein paljon, hän sanoo ja pokkaa kohteliaasti äidilleen.



Toivottavasti pidät siitä, Linde, sanoo Ville ja muiskauttaa pusun poskelle. Hyvää joulua kulta, isi rakastaa sinua kovasti. - Hyvää joulua, isi, vastaa Linde, minäkin rakastan sinua.



Kaasu saa lahjaksi oman radion. Ole hyvä ja hyvää joulua, sanoo Tiina. - Voi kiitos, kiitos, sanoo Kaasu.



Myös Kaasu saa hellän pusun ja joulutoivotukset isiltä. - Rakas lapseni, hyvää joulua sinulle.



Kaasu pyyhkii äkäisenä suutaan. - Blääh faija, lakkaa jo nuolemasta, hän puuskahtaa nolostuneena. Villeä hymyilyttää Kaasun häkeltyminen. Kyllä lapset ovat sitten suloisia.



Sitten paikalle saapuu itse joulupukki ja hänelle tarjoillaan pipareita. Pukki toi lahjaksi nallen, mikä on aika vähän ajatellen, että hänelle piparit näyttivät kyllä hyvin maistuvan. Pukin kanssa on helppo tulla toimeen ja hänen kanssaan ystävystyy nopeasti parhaiksi ystäviksi.



Lapsista enää Kaasu on tässä vaiheessa hereillä. Hän seuraa kiinnostuneena pukin ja isänsä välistä keskustelua, vaikka ei ihan ymmärräkään kaikkea. Pukin tupsu näyttää olevan Villen suussa, kyllähän se onkin aika jännittävää seurata miten siinä käy. Mahtaako Ville tukehtua vai antaako Ville pusun tupsuun vai mitä tässä oikein on tekeillä...



Käy ilmi, että joulupukki on syönyt liikaa pipareita ja hänelle tulee kiire vessaan. Siinä hän pitelee nyt vatsaansa yläkerran vessassa kauhean ummetuksen vaivatessa. Auh-auh-auh, pukki vaikertaa ja Ville koettaa auttaa niin hyvin kuin pystyy. - Jospa painaisin täältä vähän alempaa, hän ehdottaa. (Ei voi olla totta, Ville! Mitä sinä oikein teet??!!)
Tässä siis kaksi aikuista miestä on yhdessä vessassa, jopas jotain....  Taitaa tuntua lopuksi kuitenkin hyvältä... no sehän on mukavaa, että pukin olo helpottaa. Ei saisi syödä niin paljon pipareita kerralla.



Joulupukki poistuu talosta muikea ilme  naamalla vaatteitaan oikoen ja pipo hiukan vinossa. Linde on nukkunut sohvalla ja herää nyt juuri sopivasti nähdäkseen joulupukista vain kantapäät. Ihan mukava jouluhan tämä kuitenkin oli. Eikä kukaan saanut edes sähköiskua noista porovaloista.



Seuraavaksi on Linden ja Kaasun vuoro kasvaa tenavasta teiniksi. Tiina hurraa kovaan ääneen, mutta  Ville on suorastaan mykistynyt ja ihan täpinöissä. Koita nyt rauhoittua, hyvä mies, se on vain syntymäpäivä, ei sen kummempaa.



Mähän arvasin tämän: klooneja ovat! Linde on ilmetty Burton ja Kaasu ihan kuin Mige. Taustaseinällä olevat muotokuvat sen vahvistavat. Noh, voidaan kai sanoa, että veri on vettä sakeampaa.



Sitten seuraavana iltana vielä Kertun synttärit. Tällä kerralla Ville varmisti, ettei pikku prinsessan syntymäpäiviä vietetä ilman hänen läsnäoloaan ja halusi itse auttaa taaperoa puhaltamaan kynttilät.



No nyt kakku maistuu tälle tytölle, kun on kasvoja vähän tuunattu, hiuksia laitettu ja mekkokin vaihdettu nätimpään.



Ville on iloinen ja haluaa soittaa jotain herkkää ja kaunista pikku prinsessansa kunniaksi. Olisko se Rip off the wings of a butterfly vaikka hyvä. Sehän on herkkä ja kaunis kappale...


No niin, nyt on laitettu von Himpuloiden asioita taas niin hyvälle mallille, että - jotta - koska - kun...

Elbonian naapurustossa asuu kuitenkin muitakin simejä, joiden elämää olisi kiva vähän kurkistaa. Ja yliopistoon lähteneillä menee aika lujaa, siellä sattuu ja tapahtuu niin paljon, että sitäkin haluan näyttää. Tehdään se kuitenkin vasta seuraavassa osassa.