Tässä osassa tutustumme Meripuron perheeseen. Linda Meripuro on kovin nuorekas ollakseen kahden täysi-ikäisen nuoren naisen äiti. Mikä onkaan nuorekkuutesi salaisuus, Linda?

Meripuron talo näyttää hyvin mukavalta näin kylpiessään aamuauringon kirkkaassa paisteessa. Pihalla on omassa aitauksessaan yksi iloisesti hymyilevä kasvi.

Joonas Karsta tuli käymään ja Linda poisti äkkiä aidan kasvinsa ympäriltä. Joonas ei voinut vastustaa herkulliselta tuoksuvaa kakkupalaa ja seuraukset olivat hänen kannaltaan murheelliset.

Siinäpä se Lindan nuorekkuuden salaisuus on. Taas katosi yksi sietämätön kaupunkilaissimi, joita muutenkin on ihan liikaa, ja Linda joi kasvista lypsämänsä mehun.



Lindan tyttäret Nanna ja Milla palasivat kotiin yliopistosta ja alkoivat heti etsiä töitä.  Nanna ei perhesiminä välitä, millaista työtä sitä tekisi, vaan hänellä elämäntoiveena on saada liuta lapsenlapsia. Nanna lähti siis mysteeriuralle, joka on lopulta hyvin rahakas ura ja aikaa jää myös perheelle. Millalla sen sijaan oli elämäntoiveena päästä löysäilyuran huipulle ja hän saikin heti paikan toivomaltaan uralta.



Kun työasia oli näin selvinnyt, Nanna oli aikeissa soittaa kihlatulleen Burtonille, mutta hän ei ehtinyt tarttua luuriin, kun tämä jo ilmestyi paikalle. Hänellä kun oli niin ikävä omaa kultaansa. Kyllä tästä nyt häät oli tulossa. Missähän niitä järjestäisi? Nannan toiveissa oli järjestää kunnon kirkkohäät ja Burton halusi aina aivan samaa kuin Nanna. Rakastuneet miehet ovat siitä niin ihania, että antavat kaiken periksi.



Linda ja Burtonin äiti, Tiina von Himpula, ovat parhaat ystävät. He juttelivat häiden järjestämisestä.
Linda sanoi, ettei kustannuksia säästetä. Hän järjestäisi kaiken. Mistään ei tingitä vaan näistä tulisi kaikkien aikojen ikimuistoisimmat häät. Ne pidettäisiin Elbonian kauniissa kivikirkossa, joka olikin kuin luotu siihen tarkoitukseen.
Tiina oli samaa mieltä.  - Eikö olekin ihanaa, että meidän lapset menevät keskenään naimisiin? Sopivat toisilleen niin mainiosti. Enkö saisi auttaa järjestelyissä, hän kysyi.
- Kyllä se on perinteisesti morsiamen vanhempien etuoikeus järjestää häät, vastasi Linda.



Eiväthän nämä kaksi olisi normaaleja ystävättäriä, jos ei hiukan juoruiltaisi. Heillähän on paljon yhteisiä tuttaviakin ja Elbonia on loppujen lopuksi aika pieni paikkakunta.
Mahtoiko Linda muistaa mainita pikku romanssistaan Jussi Howmanyn kanssa, kun hän kertoi Jussin viime käynnistä luonaan. Linda varmaan taisi ymmärtää Jussia paremmin kuin ne lukuisat muut Elbonian naiset, joiden kanssa tällä oli ollut pientä vipinää. Mutta olisikohan hän yhtä ymmärtäväinen, jos hän tietäisi myös Tiinan olleen Jussin kanssa?



Vain pari päivää aiemmin Fumiko Nakamura oli antanut Jussille ympäri korvia ostarilla. Näin sen omin silmin, kertoi Linda. Fumiko oli aivan hurjana. Tiinan mielestä juoru oli oikein mehevä ja hän halusi kuulla loputkin.



No, Jussi oli sitten tullut käymään Lindan luokse ja ollut kovin kärsivän näköinen, allapäin ja murheissaan.



Jussi oli kertonut Lindalle, kuinka jotkut naiset kohtelivat häntä kuin hän olisi jotain, joka ryömi esiin viemäristä. Mitäs, eihän siinä mitään pahaa, jos mies hiukan haluaa pitää hauskaa ennen kuin vakiintuu.
 - Ehkä sinulla on vähän liikaa naisia, Jussi, huomautti Linda. Hiukan respectiä peliin tai jäät lopulta yksin. Naiset eivät halua tulla kohdelluiksi pelinappuloina.
- Jotkut kyllä kohtelevat minua kuin pelinappulaa, tuhahti Jussi.



Onneksi Linda osasi kuitenkin lohduttaa Jussia juuri oikealla tavalla ja pian tämän itsetunto oli taas palannut. Milla ei paljon piitannut Jussista, vaan hän hiukan ihmetteli äitinsä käytöstä. Noloa mutsi hei!




Seuraavana päivänä Meripuron siskokset lähtivät yhdessä ostoksille Elbonian parhaaseen ostoskeskukseen. Nyt ei menty mihinkään Henkalle ja Maukalle. Täältä voisi löytyä kivoja morsiuspukuja ja muita juhlavaatteita. Myös kampauksia ja meikkiä piti suunnitella.
Kirkon kulma muuten näkyy tuossa ostarin takana. Kirkkomaalla on kaksi mausoleumia ja pari tavallista hautaa. Häät pidettäisiin illalla, joten toivottavasti haamut eivät pilaa häitä ja tule kummittelemaan kesken seremonian. Olisihan se ikävää, jos häävieraat pelästyisivät niin, että pissaisivat housuun kesken kaiken!



Milla löysi jo itselleen asun ja on maksamassa kassalla. Nanna sovitteli vielä ja peilaili. Tuo ei ole oikastaan mikään morsiuspuku, Nanna. Älä sitä ainakaan ota.



Kuinka ollakaan, myös Burton oli valinnut juuri tämän kaupan ja tullut ostoksille. He kaikki olivat kovin innoissaan häistä. Tiedätkö, Nanna, saat olla onnellinen myös siitä, ettei Millalla ole kateellista luonnetta. Hän on aidosti iloinen teidän kahden puolesta.
Burton kertoi tulleensa yhdessä isänsä kanssa ja jossain täällä hänenkin siis pitäisi olla.



Voi ei Burton, et voi olla tosissasi! Pane äkkiä pois se sininen paita, hyi kauhistus. Antaisit vain Nannan auttaa valitsemaan sinulle pukua.



Jotakin sopivaa varmasti löytyi, koska Burton on kassalla maksamassa. Kalliiksi tuli, mutta hei, häät ovat vain kerran elämässä, tuumi Burton.




Sillä välin Nanna pujahti jo ulos kaupasta ja tapasi Villen (siis Burtonin isä, jos joku ei tiedä). Ville oli jo edellisessä osassa ilmineerannut ihastuksensa Nannaan ja taas hän oli aivan myytyä miestä. Voi ei, toivottavasti tästä ei koidu mitään harmeja nuorelle parille myöhemmin.
Kannattaa siis tietysti olla hyvissä väleissä kaikkien kanssa, mutta ei ihan liian hyvissä väleissä.



Nanna oli ilmeisen tietämätön miehen tunteista ja jutteli vain iloisesti siitä, millaiset kengät sopisivat hänen hankkimansa morsiuspuvun kanssa. Oli vaikeuksia löytää juuri sellaisia kuin hän olisi halunnut. Ville teeskenteli kuuntelevansa kiinnostuneena, mutta oikeasti hän ei vain voinut saada silmiään irti Nannasta.
- Niin suloinen tyttö, Ville ajatteli.



Ville päätti heti kotiin päästyään uudistaa ulkonäköään ja ajeli leukansa sileäksi. - Turhat partahaivenet pois ja siistimpi puku arkiasuksi, tuumi Ville. Olenhan minä vielä sentään aika komea.
Myös Karvinen hyväksyi tai ei ainakaan sanonut mitään. Vaikeneminenhan on myöntymisen merkki.




Sitten koitti vihdoin hääpäivä ja Milla saattoi Nannan kirkkoon. Nannaa hermostutti niin että kädet tärisivät. Ilme on kovin jännittynyt. Kyllä se hyvin menee, Nanna, älä turhaan pelkää. Burton ei ikimaailmassa hylkäisi sinua alttarille.
Jotain uutta: morsiuspuku. Jotain vanhaa: kaulakoru. Jotain sinistä: tukkapanta. Jotain lainattua: kengät.



Kun saavuttiin kirkkoon, Nanna tilasi aulabaarissa heti drinkin rauhoittaakseen hermojaan. Aika mukava kirkko, kun täällä on oma baari aulassa ja baarimikkokin paikalla.




Sitten sulhasen äiti sanoi, että oli aika lähteä alttarille. Siellä Burton jo odotti malttamattomana. Hän oli melkein yhtä hermostunut kuin Nanna.
(En muuten ymmärrä miksi Ville koko ajan katselee muita naisia. Tiinahan on upea ilmestys)



Burton ja Nanna olivat itse suunnitelleet vihkivalansa ja rakkautta vakuuteltiin pitkään ja hartaasti  ilmeisesti se meni jotenkin näin, että lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon.



Häävieraat seurasivat tapahtumaa tarkoin ja taputtivat. Siis kaikki muut paitsi Mige, joka oli selin koko toimituksen ajan eikä nähtävästi paljon häistä piittaa yleensäkään (sorry vaan Tiina, hänhän peitti sinulta näkymän, mokomakin tampio). Burton ja Nanna eivät kuitenkaan onneksi huomanneet mitään vaan pujottivat sormukset täydellisen onnenhuuman vallassa.



Nanna ja Burton olivat nyt aviopuolisoita ja suudelma sen vielä sinetöi.




Kun toimitus oli valmis ja kaikki nousivat seisomaan ja taputtivat, Mige päätti vihdoin istua. Pitikö kaikki tehdä päin vastoin kuin muut? Mikäs mielenosoitus tässä oikein oli menossa? Kylläpä Mige on jääräpäinen pässinpää.



Morsian ennätti vielä käydä pikaisella drinkillä aulabaarissa ennen häävastaanottoa viereisessä salissa.



Kaikkien suureksi yllätykseksi Pepe Moneypenny ilmestyi paikalle ja alkoi tarjoilla kuohuvaa. Varsinkin Tiinan ilme on mainio. Hän kohautti olkiaan ja ajatteli että okei, päätit sitten tulla kuokkimaan. No, ei häitä ilman kuokkavieraita. Olisit silti voinut laittaa jotakin vähän juhlavampaa päällesi. Tuollaiset risat farkut ja ryppyinen t-paita vähän pilaavat tunnelmaa...




Maljoja kohotettiin ja sitten myös Hercule Poirot saapui paikalle. Kutsumaton vieras hänkin. Pepe työnsi kätensä sulhasen liiveihin. Outoa käytöstä totta tosiaan!



Hercule Poirot on sulavakäytöksinen maailmanmies (minkähän takia hän yleensä on tänne Elboniaan muuttanut?) ja hän piti hienon juhlapuheen morsiusparille. Kaikki olivat aivan hämmentyneitä moisesta ja kyyneliin asti liikuttuneita.



Hercule oli kovin käärmeissään Pepelle ja irvisteli tälle selän takana hampaitaan kiristellen. Varmaan sellainen on maailmanmiesten tapa.
Burton ja Nanna eivät malttaneet pysyä irti toisistaan.



Seurasi häävalssi. Huomaa Burtonin keskittynyt ilme: yks-kaks-kol yks-kaks-kol... kyllä se siitä.
Paikalle oli yllättäen saapunut myös Rosanna Lepolahti ja taas Ville oli ihastunut. Ehdotteli vielä treffejäkin ja elehti soittavansa Rosannalle. Kuinka tuo mies kehtasi? Milla ei ollut uskoa silmiään. Tiina katseli kuitenkin aivan tyynenä pöydän toiselta puolelta. Varmasti hän näki kaiken ja Villen moukkamainen käytös loukkasi häntä. Hän ei halunnut silti pilata häitä järjestämällä kohtauksen, mutta tästä puhuttaisiin kyllä kotona!




Villellä meni lujaa. Taisi kuohuva kihahtaa päähän. Hän tanssi tietysti myös morsiamen kanssa. Kaikilla oli hauskaa ja onneksi haamutkin pysyttelivät poissa.




Morsian ja sulhanen lähtivät kahdestaan jatkoille ja tanssivat diskossa aamuun saakka. Kylläpä oli ihanat häät.



Sitten nuoripari lähti häämatkalle etelän lämpöön. Milla ja Linda jäivät haravoimaan lehtiä.



Lomamatkan aikana Burton rakensi hiekalinnoja ja Nanna otti aurinkoa. Eiväthän nämä kaksi onnellista muuta tarvitse kuin toisensa.



Nähtävyyksiä ei paljon viitsitty katsella, mutta tässä kuitenkin yksi muistoksi otettu kuva. Onkos Burtonin silmät jotenkin sameat? Jaa jaa, sitä on taidettu maistella hieman janojuomia...



Häiden järjestäminen otti näköjään voimille. Mutta ei se mitään. Onhan Lindalla keinonsa.




Onneksi näitä hölmöjä kaupunkilaissimejä riittää. Tässä meni Riki Kokkila. Hyvä että siitäkin päästiin. Olenkin aina inhonnut Riki Kokkilaa.



Nyt kun Nanna ja Burton olivat avioituneet, he hankkivat itselleen oman yhteisen kodin ja muuttivat pois. Talossa olivat jäljellä Milla ja Linda kahdestaan. Linda kertoi pitävänsä kovasti Pepe Moneypennystä. Millaa ei kiinnostanut. Hän näytti syövän suruunsa sillä Mige ei ollut kosinut, vaikka Milla niin kovasti toivoi. Millan paino oli noussut niin, että hän olisi kohta lihava, jos ei pidä varaansa. Voi Milla parkaa. On rankkaa seurata toisten onnea vierestä, kun omat haaveet eivät toteudu.



Milla lähti yksinään ostarille ja näki, kuinka Babette juoruili Migen kanssa. Onneksi hän ei kuitenkaan ehtinyt kuulla, että puhe oli nimenomaan hänestä. Mikä nyt niin hauskaa on, Babette?



Ei Babette mitään pahaa tarkoittanut. Hän nyt vain on sellainen iloinen lörpöttelijä. Hän kutsui Millan käymään kotonaan.



Kun Milla tuli, hän sai kuulla, että Babettekin oli löytänyt oman rakkaan. Kaiken kukkuraksi Babette kertoi jo ajattelevansa lapsen hankkimista tämän ihanan rakkaansa kanssa. - No jo on nopeaa toimintaa, ajatteli Milla ja tunsi haikean piston sydämessään. Vaikkei Millalla ole kateellinen luonne, niin nyt alkoi jo olla vaikeuksia sulattaa tätä. Eikö se Mige voisi jo kosia tai kohta kosin kyllä itse!

- Harmi ettei mieheni Darius ole juuri nyt kotona. Pitäisit hänestä varmasti, Babette rupatteli ja kertoi vielä lisää juoruja: Nanna ei ole ainoa, joka on mennyt naimisiin. Myös Odette on nyt naimisissa ja voitko kuvitella, meidän miehet on keskenään veljeksiä. Juu ihan totta.




Marten ja Darius Kosh muuttivat tänne Elboniaan äskettäin ulkoavaruudesta, Babette jatkoi. Minä ja Darius ei kuitenkaan aiota mennä naimisiin. Täytyyhän Fellenbaumin nimen jatkua täällä Elboniassa.



Näistä ihmeellisistä ulkoavaruuden miehistä ja vihreistä vauvoista lisää seuraavassa osassa.