Elbonian erehtyneiden elämää voi taas seurata pienen tauon jälkeen (en ole päässyt pelaamaan lomien takia). Koska 13 on epäonnen luku, luvassa on epäonnea, itkua ja hammasten kiristystä. Musiikki, jota kuuntelen tällä hetkellä on HIM: Solitary man  ja se sopisi hyvin myös tämän osan otsikoksi.

Pääosassa Slark Gabbel: yksinäinen luuseri, joka on saanut nimensä filmitähti Clark Gablen mukaan. Vaan kun hänen vanhempansa eivät sitten osanneet kirjoittaa nimeä oikein. Pieleenhän se meni ja siitä lähtien on huono onni seurannut Slarkia.

Ostaisitko käytetyn auton tältä mieheltä?



Linde ja Kaasu von Himpula ovat käymässä Slarkin luona. Lindeä yököttää Slarkin huono hygienia ja hän haluaisi jo lähteä, mutta Kaasulla on vähän nälkä (mikä ylläri). Slark on iloinen. Hän on potkinut poikien kanssa footbagia ja se oli mukavaa. Nämä ovat kunnon poikia.



Kaasu löytää lattialta vanhan pizzapalan ja aikoo pistellä sen poskeensa. Hei seis seis, poika! Etkö nyt yhtään huomaa, että se on ihan pilaantunut. Älä ihmeessä syö sitä. Linde on oikeassa: lähtekää heti pois täältä.




Slark on kovin yksinäinen, sillä jostain syystä muut simit eivät pidä hänestä. Hän lähtee vähän kaupungille ja yrittää tehdä tuttavuutta H&M:llä tapaamansa naisen kanssa, mutta huonoin tuloksin. Sillä paikalle osuu myös Slarkin vanha vihollinen Kristian.


Kristian ei malta olla puuttumatta asioiden kulkuun ja alkaa tökkiä Slarkia. - Mitä minä nyt muka olen tehnyt? ihmettelee Slark. Halusin vain tutustua tuohon viehättävään neitokaiseen, mutta hän ei pitänyt minusta ollenkaan. Onhan jokaisella oikeus etsiä itselleen seuraa, myös minulla.
- No, voin virkistää muistiasi, jos et itse muista, sanoo Kristian, meidän Mia kertoi minulle mitä tapahtui eilen illalla. Hän tuli itkien kotiin ja oli hyvin  järkyttynyt. Hänhän on vasta teini-ikäinen, sinä senkin pervo!


 
Mia oli tulossa kotiin treeneistä, kun yritit tehdä hänenkin kanssaan "tuttavuutta".



- Arrrgghhh, mikä hyypiö, Mia ajatteli inhosta väristen ja poistui pelon vallassa paikalta. Taidan soittaa poliisille ja ilmoittaa tuosta hiippailijasta.
Slark ei yhtään ymmärrä, hänhän olisi vain tahtonut halata ystävällisesti, ei sen kummempaa. Se oli ihan viatonta, oikeasti.



Paikalle saapuikin Konstaapeli Jonna Auermaa, mutta Sark vakuutteli syyttömyyttään eihän mitään ollut tapahtunut. Kaikki oli pelkkää väärinkäsitystä ja asia jäi siihen.



Voi Slark parkaa, hänellä ei totisesti ole onnea naisten kanssa... Ehkä tuo nainen ei olisi muutenkaan sopiva sinulle Slark.




Slark meni uimaan Elbonian keskustassa sijaitsevaan puistoon ja toivoi, että sieltä löytyisi seuraa. Hän näki siellä miellyttävän näköisen aasialaisen miehen.  (Yllätyin kovasti, kun näin nuo sydämet). Taustalla näkyy kuinka sattumalta paikalle osunut Ville von Himpula katselee äkäisenä Slarkia. Mistähän on kysymys, vai onko Villen aggressiivisuus vain taas ryöpsähtänyt yli äyräiden?



Ville käy yllättäen tönimään Slarkia: - Älä töni siinä, sanoo Slark.
- Jätät minun poikani rauhaan, onko selvä! raivoaa Ville. Yritit myrkyttää heidät pahentuneella ruualla, senkin pölvästi! Et saa kutsua heitä luoksesi enää ikinä. Kiellän heitä olemasta yhteyksissä sinuun. Toivottavasti tämä meni nyt perille, Ville on järkähtämätön. Slark ei voi muuta kuin kohautella olkapäitään.

Sillä välin tuo Slarkin kiinnostuksen kohde lähtee pois eikä Slark saa tietää hänen nimeään. Voi harmi. Toivoisin kovasti, että Slarkillekin löytyisi joku, jota rakastaa. Samantekevää onko mies- vai naispuolinen. Rakkaus on aina rakkautta.



Hauskaa huomata, ettei hygieniasta huolehtiminen ole Slarkille mikään ongelma. Hän voi tehdä pesusienipesun vaikka yleisessä vessassa. Noh, onhan se tärkeää pitää paikat puhtaana, mutta mitäs jos joku tulee ja näkee?



Kuten vaikka Rouva Kurjenkaula esimerkiksi.



Rouva Kurjenkaula on ihan hullu ja saa Slarkin mielestä painua hiiteen.



Puiston kahvikioskille muodostui illan tullen ruuhkaa, kun kaikki halusivat tilata espressoa. Slark tutkaili tarjontaa ja ainoa häntä kiinnostava simi oli Hercule Poirot. Mikä yllätys ja miten valtavan paljon sydämiä! Kyllä tämän täytyy olla vakavaa.
Samalla Tiina von Himpula katselee yllättäen Slarkia sillä silmällä. Outoa,  luulin hänen miesmakuaan aivan toisenlaiseksi. Kahvilan heebo näköjään tykkää Pepe Moneypennystä, joka on juuri tilausvuorossa. Vai onkohan nuo sydämet peräisin Tiinan ajatuskuplasta...



Joo joo, uskotaan, että Slarkin mielestä Hercule Poirot on kuumaa kamaa. Tämä taitaa olla rakkautta ensisilmäyksellä. Makunsa kullakin. Pöydän ääressä espressoaan nauttii vanha alien-tuttavamme ensimmäiseltä tuotantokaudelta: tyylikkäästi vanhentunut Fenrir, tuo kaikista rumista simeistä kaikkein rumin.



Täällä Elbonian puistokahvilassa Slark saa vihdoin vastakaikua lemmenkaipuuseensa. Voi olla, että Hercule on tuntenut itsensä aivan yhtä yksinäiseksi kuin Slark ja tämä on hänelle tervetullut mahdollisuus onneen.
Älä sinä, Fenrir, siinä yhtään yrmistele, kun pojat pitävät toisiaan hempeänä kädestä.



Slark antaa Herculeelle selkähierontaa ja se tekee nii-in hyvää. - Aah! Hercule on aivan ihastunut. On kuin ketään muita ei olisi paikalla. Slark ja Hercule näkevät vain toisensa.



Ei olisi voinut ennalta aavistaa, mutta niinhän siinä sitten kävi, että kaiken pulinan ja hälinän keskellä nämä kaksi yksinäistä rakastuivat toisiinsa puiston espressokioskilla. Sepä kävi todella nopeasti. Voiko tuollainen pikarakastuminen olla kestävää?



Kotona sängyssä Slark ajattelee ihastuksensa kohdetta ja haaveilee. Hän ei ole ehkä huomannut vielä, että Hercule on kovin erilainen luonteeltaan. Pikkutarkka ja super siisti, kun taas Slark on kaikkea muuta.



Samaan aikaan Hercule Poirot nauttii hienostuneesti herkullista ateriaa kotinsa ruokasalissa ja miettii mahdollisuuksiaan Slarkin suhteen. Taidamme olla aika erilaisia, mutta olen kyllästynyt aina syömään yksin, hän tuumaa. Ei sille mitään voi, jos rakastuu niin rakastuu.



Sillä välin Slark saa taas kuulla solvauksia ohikulkijalta, joka haukkuu häntä nuijaksi. - En ole mikään nuija, hän puolustautuu.



Sitten Hercule soittaa Slarkille ja kertoo valmistavansa hiukan pientä purtavaa ja kysyy haluaisiko Slark tulla syömään. Slark vastaa, ettei hänellä ole muutakaan menoa, joten hän tulee oikein mielellään.



Slark ilahtuu kovasti kutsusta ja pomppii riemusta kiljuen sohvalla. Täällä hänellä onkin aika vähän mitään syömäkelpoista. Tosin Slark voi toisinaan syödä suoraan roskapöntöstä löytämiään tähteitä, sillä hän on sotkuisista simeistä sotkuisin. Hänelle kyllä taatusti kelpaavat Herculeen hienot pöperöt.



Hercule häärää kiiltävän putipuhtaassa keittiössään ja valmistelee päivällistä. Jostain syystä hänellä on pyjama päällä keskellä päivää.



Samaan aikaan Slark valmistautuu kotonaan ja panikoi: - iiikkk, eihän mulla ole mitään päälle pantavaa. En omista muita vaatteita kuin tämän likaisen t-paidan ja nämä vanhat risat farkut. - Noh, saa luvan kelvata. Enhän ainakaan esitä hienompaa kuin olen.



Ihanaa, että pääsit tulemaan, lausahtaa Hercule ja halaa Slarkia ystävällisesti. Hän on korviaan myöden rakastunut.



Rakkaudesta menee joskus aivan pää sekaisin, vai miten on selitettävissä, että Hercule ehdottaa yllättäen kihloja Slarkille. Voi voi sentään. Olisit nyt vähän malttanut odottaa vielä Hercule. Olisi ollut hyvä käväistä ensin Slarkin luona. Kertavilkaisu ovelta varmaan olisi riittänyt...



Mutta nyt sitä ollaan niin onnellisia ja kaikki on toistaiseksi hyvin. (Musiikkina soi The 69Eyes: Still waters run deep, sehän sopii hyvin tähän kuvaan). Sitten Herculeen pitää lähteä töihin ja Slark lähtee kotiinsa nukkumaan.



Herculeen hieno koti teki syvän vaikutuksen Slarkiin. Hän haluaisi antaa Herculeelle jonkin lahjan, mutta ei hänellä taida olla varaa juuri mihinkään ja selvästikin Herculeella on kallis maku. Yöllä Slark näkee merkillisen unen Pong-dynastian aikaisesta maljakosta, joka on kätketty Elbonian kirkkopuistoon.



Tuumasta toimeen. Koska Slark uskoo enneuniin, hän lähtee heti aamulla lapion kanssa Elbonian kirkkopuistoon, jos vaikka löytyisikin aarre. Pahaksi onneksi Ville von Himpula osuu paikalle, eikä hän pidä lainkaan siitä, että Slark kaivelee kuoppia puistossa. Näyttää ihan siltä, että Slark löysi jotain.



- Ei täällä saa kaivaa! Täytät sen kuopan heti paikalla! Ville uhoaa. - No älä nyt päälle käy, hyvä mies, toppuuttelee Slark.



- Minähän vain etsin aarretta. Ei siinä sen kummempaa, selvittää Slark vielä toistaiseksi hyväntuulisena. Villeä ei naurata yhtään.



- Täytät kaikki tekemäsi kuopat. Ja jos olet löytänyt jotain täältä kirkkopuistosta, se kuuluu tontin omistajalle eli Elbonian seurakunnalle. Et sinä voi automaattisesti omia löytämiäsi tavaroita, senkin hullu.
- En ole löytänyt muuta kuin kiviä ja luita, toteaa Slark masentuneena. (Luita kirkkomaalta!) Samalla hän ajattelee, ettei se yhtään kuulu Villelle, mitä hän löytäisi. Menisi jo siitä matkoihinsa.
Heti Villen poistuttua Slark jatkaa kaivamistaan ja löytää kuin löytääkin sen unessa näkemänsä Pong-maljakon. Ihanaa, nyt  hänellä on riittävän arvokas lahja rakastetulleen.



Vielä samana iltana Hercule saapuikin aivan kutsumatta Slarkin oven taakse. Eikä Slark voinut muuta kuin päästää toisen sisään. Koska Hercule on erittäin kohtelias mies, hän ei huomauttanut sotkuisuudesta ja söi kiltisti Slarkin tarjoamaa ruokaa, vakkei se enää ollutkaan ihan tuoretta. Samalla hän silmäili huonetta ja kauhistui sen seinille teipattuja piirroksia, risaisia sohvia ja repeilleitä tapetteja. Onneksi hänelle ei tullut tarvetta käydä vessassa. Olisi juossut kirkuen pakoon. Slarkin kämppä teki silti Herculeeseen lähtemättömän vaikutuksen.



- Yök, ruoka taisi olla pilaantunutta, sanoo Hercule. Vatsaa vääntää ilkeästi. Taisin sairastua ruokamyrkytykseen.



- Kuinka kehtasit tarjota minulle pilaantunutta ruokaa?! Hercule suuttuu.
- Voi ei, tarjosin pilaantunutta ruokaa rakkaalleni, vaikeroi Slark.  Anna anteeksi! En kestä, jos olet minulle vihainen. Minä nyt vain olen tällainen siisteysrajoitteinen.



Hercule lähtee Slarkin luota päätään puistellen. Vai siisteysrajoitteinen, no lievästi sanottuna. Olisi tehnyt mieli suudella, mutta ei nyt kyllä voi. Ei mitenkään. Huh, että on karmea läävä! Kärpäsiä pörrää paksuna pilvenä ja haju on kuvottava.



Kotona Hercule oksentaa ja oksentaa. Hän tuli todella kipeäksi Slarkin ruuista. - Tätä on kyllä aika vaikeaa unohtaa ja antaa anteeksi, ajattelee Hercule.



Sitten kukkia hoitaessaan Hercule rauhoittuu. Hänen ruokamyrkytyksensäkin parani nopeasti. Slark soittaa ja on todella pahoillaan tapahtuneesta. Hän pyytää kovasti anteeksi ja toivoo, että Hercule tulee käymään. Hercule on vieläkin rakastunut ja hän päättää antaa Slarkille uuden mahdollisuuden.



Kun Hercule saapuu, heidän välilleen sukeutuu merkillinen keskustelu, jonka aikana Slark inttää tosissaan ettei maa ole pyöreä, vaan litteä kuin pannukakku. Hercule ei voi muuta kuin nauraa.  - Oh-hoh mitä soopaa sitä saakin kuunnella.



Slark tekee pierupilan ja se on jo liikaa Herculeelle. - Hyi, mikä lemu! Nyt tämä saa riittää, hän puuskahtaa.
 - Mikäs pinkki lelu sinulla pilkistää taskusta? ihmettelee Slark, joka pitää leluista. Onko se minulle?

Pihassa on roskapönttö nurin, koska Slark ei enää viitsi nostaa sitä pystyyn. Joku käy näet kuitenkin heti potkaisemassa sen taas kumoon.



- Voitko antaa anteeksi. Merkitset minulle niin kovin paljon Hercule, yrittää Slark mielistellä.
- Ai? Niin paljon, ettet vaivaudu tarjoamaan kunnollista ruokaa edes. Sain vakavan ruokamyrkytyksen. Etkö sinä ikinä siivoa mies? En voi viipyä enää hetkeäkään tämän kaaoksen keskellä, puuskahtaa Hercule.



- Älä nyt vielä mene. Minulla on sinulle lahja. Kas tässä, ole hyvä.
- Minulleko? Voi eihän sinun olisi tarvinnut, huokaa Hercule. Tämä on vähän kiusallista.



- Kuulehan nyt Slark, sanoo Hercule. Me olemme niin kovin erilaisia ja elämme niin erilaista elämää, ettei tästä taida tulla mitään. Emme sovi ollenkaan yhteen ja minusta on parasta erota. Tietenkään en voi ottaa lahjaasi vastaan. Eihän se olisi oikein. Toivon todella, että löydät jonkun kaltaisesi, jonka kanssa tulet onnelliseksi. Minä lähden nyt. Hyvästi.



Niin lähtee Hercule Poirot Slarkin elämästä ja Slark vain puhuu naisten kengistä puhelimessa jonkun kanssa. Kärpäset pörräävät ympärillä ja pitävät seuraa hänelle. Hercule ei taatusti jää kaipaamaan tätä poikaystävää.



Mitä, täälläkö muka kaaos? Minusta täällä on oikein viihtyisää, tuumaa Slark. - Niisk, miksi se Hercule ei ottanut vastaan mun lahjaani? Mikä pettymys! Näin niin paljon vaivaa sen etsimisessä. Sain sentään kaivaa monta kuoppaa ennen kuin se löytyi.



Slark juo vähän tuoremehua ja tulee heti paremmalle tuulelle. Likaiset astiat, pizzalaatikot ja ruuantähteet saavat hänen puolestaan olla juuri siinä missä ovat. Kärpäset eivät haittaa yhtään. Hercule on hirveä nipottaja. Kärpäsethän ovat ainoita ystäviäni: olen kärpästen herra, pohtii Slark.



Mutta sitten Slark saa itsekin ruokamyrkytyksen ja oksentelee rajusti monta päivää.



Muutenkin huono onni vainoaa: - Hei, apua, keittiötaso imaisi käteni!



Mitä nyt, Slark? Näyttää siltä kuin aikoisit lyödä itseäsi päähän kirveellä? Varoisit vähän.



Illalla Slarkia pikkasen itkettää tämä ainainen huono-onnisuus. Kun ei mikään ikinä onnistu.



Mutta kovan onnen Slark ei luovuta! Odottakaa vaan elbonialaiset, täältä tullaan taas. Vielä minä teille näytän! uhkaa Slark.