Kerttu kävi rakkaan veljensä Linden luona hakemassa tukea, sillä hän oli mennyt vastoin vanhempiensa toiveita kihloihin itseään huomattavasti vanhemman miehen kanssa. Vanhemmat olivat järkyttyneitä ja vastustivat tätä pikaliittoa jyrkästi. Linde katsoi sisarensa sormusta ja yritti pysyä neutraalisti kieli keskellä suuta, sillä juuri nyt Linde pelkäsi joutuvansa vihoihin vanhempiensa kanssa. Kyllähän Linde ymmärsi silti pikkusiskonsa palavan rakkauden eikä halunnut olla se, joka ampuisi alas nuo ruusuiset unelmat. Antaa toisen olla onnellinen valitsemallaan tiellä, ajatteli Linde ja onnitteli siskoaan lämpimästi.
- Oikein kaunis sormus, hän sanoi.
Myös Ville kävi Linden luona kertomassa, mitä mieltä hän oli Kertun ja Jussin kihlauksesta. Voiko isä olla tämän vihaisempi tyttärensä sulhaselle? - Möyhennän sen Jussin naamavärkin uuteen uskoon, kunhan saan sen kiinni! uhosi Ville.
Linde piti jälleen kielensä keskellä suuta ja oli isänsä kanssa aivan samaa mieltä, möyhennettävä se on.
Naamavärkkiä uuteen uskoon ajatteli myös Kerttu, tosin omaansa. Vähintäänkin nämä kauheat hiukset on laitettava kuntoon, hän ajatteli, koska en sitä rintojensuurennusta nyt juuri tähän hätään saa.
Kerttu ei yhtään ajatellut, että kylppärin vuotava hana olisi syytä laittaa kuntoon myös.
Kampaajalla ja kosmetologilla käynti oli joka pennin väärti, ajatteli Kerttu tyytyväisenä peilatessaan itseään kauppakeskuksessa. Ostan vielä uusia vaatteita ja sitten on kaikki hyvin, hän tuumi. Jussi on kutsunut minut matkalle kanssaan ja meille tulee oikein ihana loma yhdessä. Sitä ei voi enää kukaan estää.
Sattumalta Kerttu osui paikalle ja kuuli, kun hänen vanhempansa naureskelivat Jussin edesottamuksia, eikä hän voinut uskoa korviaan. Hän loukkaantui syvästi noista ilkeämielisistä juoruista. Hänen Jussinsako muka parantumaton naistenmies? Kerttu voi melkein pahoin ajatellessaan, että jospa se olikin totta. Jospa hänen vanhempansa olivatkin oikeassa ja Jussi piti häntä vain pikku välipalanaan. Missä lie se nytkin mahtoi luuhata, mustasukkaisuus nosti päätään Kertun mielessä. Pian hän kuitenkin unohti epäilyksensä, sillä Jussi oli hänelle kuin huumetta, jota ilman hän ei voisi elää. Kävi miten kävi...
Jussi ei oikein ymmärtänyt, miten hän oli päätynyt kihloihin, mutta halusi nyt ottaa tästä hänelle aivan uudesta tilanteesta kaiken irti. Siksi hän oli päättänyt viedä Kertun kauas pois ikävien juorujen ulottuvilta. Hän halusi kuherrella kaikessa rauhassa uuden kultansa kanssa etelän lämmössä. Hän oli siis varannut matkan ja perillä kirjautui halpahintaiseen hotelliin.
Huone ei ollut kummoinen, mutta rakastavaiset tuskin huomasivat siinä mitään puutteita. Heillä oli niin ihanaa yhdessä, ettei muulla ollut merkitystä. Pitkäsäärinen Kerttu oli Jussin mielestä upea ilmestys. Aivan loistava saalis hänen kokoelmaansa.
Illan tullen rannalla oli nuotio, jossa muut turistit paistoivat vaahtokarkkeja. Jussi ja Kerttu näkivät kuitenkin vain toisensa.
Nähtävyyksiäkin oli kiva käydä katsomassa. He olivat toistensa kimpussa koko ajan, mihin ikinä menivätkin ja rakkaus kukoisti.
Jussi opetteli tulitanssin. Sitä voisi hyödyntää myöhemmin ja viihdyttää muita simejä kotona.
Aurinkolomalla kuuluu tietysti ottaa aurinkoa ja uida meressä.
Rakastavaiset halusivat ottaa muistoksi tämän poseerauskuvan, jossa taustalla näkyi vanha merirosvolaiva.
Sitten loman jo lähestyessä loppuaan, Jussi otti puheeksi perheenlisäyksen. Hän ajatteli, että jos hän ylipäätään koskaan haluaisi tulla isäksi, niin Kerttu olisi paras mahdollinen tyttö hänen lastensa äidiksi.
- Haluaisitko lapsia kanssani Kerttu? kysyi Jussi.
Kerttu vastasi haluavansa jotakin juotavaa ennemminkin. - Ei lapsista kannata puhua, ennen kuin olemme naimisissa, hän sanoi.
- Noh, mennään sitten naimisiin, totesi Jussi. Tämän romanttisempaa paikkaa tuskin löytyy.
- Sehän olisi ihana päätös tälle täydelliselle lemmenlomalle, vastasi Kerttu.
Jussin peloissa oli ollut aina silloin tällöin pelko avioliitosta Kertun kanssa, mutta juuri tuona päivänä häntä ei pelottanut sellainen, joten tuumasta toimeen ja valoja vannomaan kunnolla vihkikaaren alla. Todistajina oli joitakin paikallisia asukkaita.
Kerttu oli tyytyväinen saadessaan rikkaan aviomiehen.
Jussi tuli heti katumapäälle tai ainakin hänelle naimisiinmeno oli paha kokemus. Häntä alkoi ahdistaa avioliiton kahleet. - Ei juma, mitä tulin tehneeksi, hän kauhisteli.
Onneksi ei kuitenkaan tullut miinuspisteitä. Ja onneksi Kerttu ei huomannut mitään erikoista.
Katsoessaan Kerttua silmiin Jussi kuitenkin tiesi tehneensä oikein. Juuri tämän tytön kanssa hän halusi perustaa perheen. Jos häiden pitoa olisi lykätty tuonnemmaksi, Kerttu saattaisi kuulla juttuja hänestä ja tulla toisiin ajatuksiin. Sitä paitsi Jussi oli vain muutaman päivän päässä vanhuudesta.
Sitten vielä skoolattiin kuohuvaa ja juhla oli kaikkien mielestä täydellinen. Kerttu oli tyytyväinen, etteivät hänen vanhempansa olleet paikalla pilaamassa tunnelmaa.
Kerttu muutti siis Radioaseman taloon asumaan, koska siellähän Jussi piti majaa ja siellä oli runsaasti tilaa. Tämä asumismuoto oli tietysti Kertulle melkoinen pettymys, sillä hän oli jo suunnitellut omaa kotia.
Kerttu ja Jussi olivat umpirakastuneita ja kummallakin oli vielä lomatunnelma päällä. He liikkuivat estottomasti alusvaatteisillaan myös ulkosalla.
Kertulle selvisi, että myös Odette Kosh oli Jussin entinen heila, sillä tämä kävi raivoamassa Jussille ja pistämässä välit poikki. Jussi rakasti nyt vain Kerttua ja siitähän Kerttu oli iki onnellinen. Kerttua aivan nauratti Odeten käytös ja hän oli entistä varmempi sekä Jussin että omista tunteistaan. - Sanokoot muut mitä haluavat, me olemme maailman onnellisin pariskunta, hän ajatteli.
Varsin nopeasti Kerttu oli pieniin päin ja Jussi ihasteli kasvavaa pikku masua ylpeänä aikaan saannoksestaan ja leperteli tulevalle vauvalle innoissaan. Tämä oli sekä Kertulle että Jussille aivan uutta ja mullistavaa.
Myös Kerttu oli kovin innoissaan ja soitteli kaikille sukulaisilleen tulossa olevasta perheenlisäyksestä.
Kertun veljistä varsinkin perhesiminä tunnettu Burton odotteli pikkusiskoltaan vauvauutisia.
Eräänä yönä synnytys sitten käynnistyi Jussin vetäessä sikeitä.
Kerttu voihki ja kiljui niin kovasti, että eihän Jussi voinut siinä metelissä mitenkään nukkua.
Jussi ei kestänyt katsella toimitusta vaan oli paennut vessaan ja Kerttu joutui menemään perässä ojentaakseen ensimmäisen vauvan hänelle, sillä niitä syntyikin kaksi: tyttö ja poika. Nimeksi vauvoille annettiin Niko ja Petra.
Jussi syötti Petran ja helli tätä hiukan. Mutta hänen kiinnostuksensa vauvoja kohtaan ei kestänyt kovin kauan, vaan hän alkoi yhä useammin olla kiusaantunut vauvanhoidosta. Hänestä se ei ollut miesten puuhaa.
Vauvat olivat muuten aivan samannäköiset, mutta Nikolla oli mustat kulmakarvat ja Petralla punertavat. Kumpikin oli perinyt isänsä ruskeat silmät.
Koska Jussia eivät vauvat enää kiinnostaneet, niin Rebekka auttoi syntymäpäivänä ja toi Petran kakun luo. Niko oli äitinsä sylissä.
Jussi otti Petran syliinsä vain koska määräsin hänet tekemään niin. Tyttäressä oli paljon isänsä näköä.
Nikosta tuli tämän näköinen taapero.
Päätin, että Jussi sai luvan osallistua kaksosten opetukseen vaikka vastoin tahtoaan. Hän lopetti kahdesti kesken Petran kävelyopetuksen ja meni kylpyyn, vaikkei ollut edes kylvyn tarpeessa. Ehkä hän tunsi itsensä likaiseksi näin kauheaan puuhaan jouduttuaan.
Lopulta Petra oppi kävelemään ja Jussi pääsi pälkähästä. Kerttu sen sijaan oli elementissään lastensa kanssa puuhastellessaan. Kertulle ei tullut edes mieleen, ettei Jussi jaksanut enää perhe-elämää. Kerttu ei todellakaan huomannut, että Jussi tunsi olevansa kuin vankilassa.
Kaksosille opetettiin myös lastenloruja. Jussi hoiti oman osuutensa mallikkaasti, mutta ei nauttinut tilanteesta lainkaan yhtä paljon kuin Kerttu. Kertun toiveissa oli saada uusi vauva ja hän saisi siitä 8000 lisäpistettä, mutta Jussi vastaavasti pelkäsi uutta vauvaa ja saisi sitä 5000 miinuspistettä.
Ilme on paljon puhuva: - Ei voi olla totta! ajatteli Jussi vaivautuneena. Joudun pissattamaan taaperoa potalla. Kyllä perhe-elämä on ihan hirveää. Nyt saa riittää, en kestä tätä enää enempää. Pakko päästä pois välillä vähän tuulettumaan, ennen kuin homehdun tänne!
Jussi hyppäsi autoonsa ja kaasutti tiehensä. Mikä ihana vapauden tunne! Ei enää kotiorjuutta. Jussin omat syntymäpäivät olisivat jo parin päivän päästä. Sitä ennen olisi ihan mukava viettää railakasta elämää.
Jussi oli hyvä pelaamaan ja hänet oli kutsuttu pelikerhon jäseneksi. Nyt hän oli ensi kertaa käymässä kerhon tiloissa. Kiva paikka ja mikä parasta: tänne ei Kertulla olisi mitään asiaa. Jussi äkkäsi heti perille saavuttuaan mukavannäköisen vaaleaverikön.
Footbagia pelaamalla ystävystyisi aina nopeasti. - Mitähän tuolla miekkosella on minua vastaan, ihmetteli Jussi.
Käsisuudelma on naisten mieleen, tiesi Jussi.
Katse syvälle silmiin ja sitten ihanat ihastuksen väreet lävistivät heidät. - Aah, nyt tunnen olevani taas elossa, tuumi Jussi. Hän rakasti rakastumista.
Pelikerhosta lähdettyään Jussi päätti poiketa vielä Kikin kuntoklubilla harjoittelemassa shakkia. Kuinka ollakaan, paikalle osuivat myös Amanda ja hänen entinen rakkaansa Burton. Kumpikin naimisissa tahoillaan, mutta olisiko jotakin vipinää vielä havaittavissa heidän välillään? Ei mutta Amandahan pitää kovasti Jussista...
Jussia kiinnosti kuitenkin vain pelivinkit, joita hän heti kysyi Amandalta. Amandahan oli varsinainen peliguru, jolta saisi arvokasta tietoa. Burton ei pitänyt näkemästään ollenkaan vaan vahti tätä sinänsä ihan viatonta keskustelua mustasukkaisena vieressä.
Aivan äkkiarvaamatta Burton hyökkäsi Jussin kimppuun ja alkoi melkoinen käsikähmä. Jussi ei tiennyt, mistä nyt tapeltiin, mutta pisti parastaan ettei joutuisi aivan hakatuksi.
Tappelunnujakkaa kesti aikansa.
Jussi selviytyi kahakasta voittajana ja ihmetteli närkästyneenä Burtonin käytöstä. Burton selitti, ettei voinut sietää sisarensa mieheltä tuollaista käytöstä toivoen hiljaa mielessään, ettei hänen salasuhteensa Amandan kanssa paljastuisi.
- Siis mitä? Mehän vaan juteltiin harrastusjuttuja, ihmetteli Jussi.
Eihän Jussi nyt Amandasta välittänyt, kun hänellä oli kiikarissa tämä tuntematon blondi. Mitähän Burton olisi sanonut, jos olisi tiennyt? Mitähän Kerttu sanoisi? Vielä tällä hetkellä oli tyyntä, mutta myrskypilvet alkoivat jo kerääntyä taivaalle.
Burtonilla oli riittävästi tekemistä myös kotioloissaan. Hän jutteli juuri Nannan kanssa eikä kumpikaan heistä huomannut, kuinka Nadia hiippaili taustalla ja nousi tuntemattoman auton kyytiin. Jaa jaa, minnekäs sitä oikein ollaan menossa?
Nadia oli sopinut treffit Nocturnon kanssa, johon hän oli kovasti ihastunut. Tämä oli heidän kumpaisenkin ensisuudelma.
Sitten kuherreltiin porealtaassa. Nocturnosta oli tullut ihan komea teini-ikäinen, eikä häntä enää kukaan kehdannut nimittää Kermitiksi. Hänessä oli sittenkin aika paljon Vladin piirteitä, kuten silmät ja nenä.
Porealtaassa voi harrastaa kaikkea kivaa rakkaansa kanssa. Koska heillä oli niin ihanaa, niin aika kului kuin siivillä ja pian Nadian oli aika palata kotiin yölliseltä seikkailultaan. Onneksi kukaan ei ollut huomannut hänen poistumistaan kotoa.
Seuraavana päivänä Nocturno tuli käymään oman ihanan nukketyttönsä luona ja sai erittäin lämpimän vastaanoton. Vieressä katseli pikkusisko Nikki, tuo ilkeä ipana.
Vaikka Nadia oli oikeasti nukke, hänellä oli silti ihan todelliset tunteet ja hän rakasti Nocturnoa valtavasti. He olivat kumpikin lähdössä opiskelemaan yliopistoon myöhemmin syksyllä ja päättivät olla sielläkin yhdessä.
Nadia oli kuin kuka tahansa teini-ikäinen. Hän piti kovasti näpertelystä ja Burtonin tavoin puuhasteli mielellään lelujen kanssa. Kerran hän pääsi Burtonin kanssa harrastuskerhoon käymään ja ihastui kovasti tästä pienoisjunaradasta.
Koko perheen yllätykseksi Burton oli hankkinut kotiin soittopelejä, jollaisia ainakaan Nadia ei ollut ennen nähnytkään. Valtaisikohan Burtonin nyt soittoinnostus? Miten kävisi lelukaupan siinä tapauksessa?
Burton ei enää pitänyt Nadian vanhasta lapsenhoitajasta Guttanista ollenkaan. - Mokoma kurttuinen kääkkä kertoilee outoja satuja lapsille ja pistää varsinkin Nadian päähän ties mitä ajatuksia. Eikö hän voisi jo pikku hiljaa jäädä eläkkeelle?
Eräänä iltana Guttan pyysi Nadian mukaansa metsään kävelylle ja he kulkivat kapeaa metsäpolkua hiljaisuuden vallitessa synkälle Noitainrotkolle. Vasta sen yli päästyä Guttan vihdoin rikkoi hiljaisuuden ja sanoi: - Olen jo iäkäs enkä elä enää kovin pitkään. Minun on kerrottava sinulle jotakin tärkeää, ennen kuin lähdet yliopistoon. Olen ollut isäsi toivomuksesta sinun suojelijasi siitä lähtien, kun olit pikkutyttö. Mutta nyt olet jo iso tyttö ja elämässäsi puhaltavat uudet tuulet. Lupaathan pitää kaiken nyt kuulemasi vain omana tietonasi?!
Nadia lupasi ja samalla höristi korviaan, sillä hän käsitti heti, ettei Guttan tarkoittanut Burtonia puhuessaan hänen isästään. Mistähän nyt oli kyse?
- Asia koskee sinun alkuperääsi. Olet Suuren Maagin tytär ja sukusi viimeinen. Sinulla on taikavoimia, joista et vielä ole tietoinen. Tässä laatikossa on sinun perintösi. Saat avata sen vasta, kun olet täysi-ikäinen. Ymmärräthän, että oli tärkeää kasvattaa sinut tavallisessa simiperheessä, jotta oppisit kaikki simien tavat ja sopeutuisit täkäläiseen elämään. Säilytä salaisuutesi niin pitkään kuin mahdollista. Et voi luottaa kehenkään, sillä simit ovat hyvin ennakkoluuloisia eivätkä ymmärrä.
Sen jälkeen Guttan hyvästeli Nadian ja pyysi tätä menemään yksin kotiin, sillä hän jäisi tänne metsään, jonne hän oikeasti kuuluikin. Guttan näytti vanhalta ja hauraalta. Nadia oli hämmentynyt ja lähti kulkemaan kotia kohtia suruissaan, sillä hän ymmärsi, ettei näkisi Guttania enää milloinkaan. Kyyneleet valuivat hänen nukenposkilleen, mutta mielessään hän pohti Guttanin sanoja yhä uudelleen. Mitä tämä kaikki oikein tarkoitti? Jaksaisiko hän odottaa täysi-ikäisyyteen asti ennen kuin avaisi laatikon, joka sisälsi hänen perintönsä? Minkä ihmeen perinnön?
Sitten Nadia muisti Guttanin kertomat tarinat nukkeprinsessasta, hyvästä maagista ja ilkeästä noidasta. Eihän niissä voinut olla mitään perää, nehän olivat vain satuja, hän ajatteli.
Guttan jäi yksin istumaan metsäaukiolle ja rauha täytti hänen sielunsa. Syvään huokaisten hän kohotti kasvonsa kohti kirkasta tähtitaivasta ja lausui ääneen tehneensä kaiken kuten oli pyydetty. Enempää hän ei voinut suojella Nadiaa, vaan nyt tytön olisi selviydyttävä omin neuvoin. Kyllä Nadia pärjäisi, olenhan kertonut hänelle sadun muodossa paljon asioita, Guttan mietti uupuneena.
Sitten leuto länsituuli suhahti metsän läpi kevyesti kuin henkäys ja Guttan muuttui äänettömästi taikapuuksi. Varovasti hän levitti oksansa ja ravisti lehviään eikä häntä enää mitenkään pystynyt erottamaan muista metsän puista.
----------------------
