Löytölapsi Nadia oli kovin hiljainen, mutta herttainen pikku ilopilleri. Eipä ihme, että hän kietoi Nannan ja Burtonin nopeasti pikkurillinsä ympärille. Nadian vanhemmista ei ollut mitään tietoa ja vaikutti siltä, että hän oli jäänyt orvoksi tai hylätyksi heti syntymänsä jälkeen. Susien oli täytynyt ottaa hänet hoiviinsa ja hän oli saanut sudenmaitoa ja siten selviytynyt hengissä kuin ihmeen kautta. Onneksi sudet olivat päättäneet tuoda hänet lajitovereiden pariin.
Tämä pyöröhyörre oli Burtonin itsensä rakentama ja ihan mukava lelu olikin. Mutta pyörimisestä tuli Nadialle paha olo ja hän oksensi matolle.




Burton varsinkin oli kovin ihastunut tähän nukkemaiseen lapseen. Nadialla olikin oikeat nuken pallonivelet. Miten tällainen lapsi oppii kävelemään tai puhumaan?



Noh, Nadia oppi kyllä nopeasti kävelemään ja potalle, mutta puhetta ei vain alkanut tulla. Ei edes jokellusta. Missä vika? Hyviä ohjeita ja neuvoja sateli huolestuneilta sukulaisilta ja ystäviltä, mutta Nadia vain hymyili leveästi - eikä päästänyt ääntäkään.



Nanna ja Burton päättivät ottaa yhteyttä puheterapeuttiin, jotta Nadian sanainen arkku saataisiin avatuksi. Terapeutin nimi oli Guttan Nukkela ja hänellä oli erikoisesta ulkonäöstään huolimatta aivan sairaan hyvät suositukset.



Puheterapeutti otti kauhean komean tukkalaitteensa pois, ettei lapsi pelästy. Sitten käytiin hommiin. Vessajuttuja näköjään heti ensimmäiseksi. Hmmm, ainakin Nadia näytti selvästi ymmärtävän puhetta. Hän ahdistui tädin vessajutuista.



- Tässäpä mielenkiintoinen tapaus, tuumi terapeutti. Ensivaikutelma Nadiasta oli, että hänelle varmaankin oli vauvana tapahtunut jotakin. Äidin hylkäämäksi joutuminen saattoi aiheuttaa puheen puuttumisen.



Nadia oli aikuisten touhotuksista täysin tietämätön ja läträsi ruokaansa tyytyväisenä kuten kuka tahansa taapero.



Nanna ja Burton jaksoivat kannustaa Nadiaa. Sitten eräänä päivänä Burton huomasi, että hän voisi parhaiten auttaa Nadiaa rakentamalla tälle pienen elektronisen äänirasian.
Jännittävintä oli kuitenkin se, että Nadia alkoi sen jälkeen tuottaa ääntä. Ensin vain naurua, mutta pian hänen sanavarastossaan oli jo muutama lyhyt sana. Olihan se alku sentään.



Burton rakasti keksimistä ja oli entistäkin vakuuttuneempi, että lelunrakennus oli hänen ominta alaansa. Hän väkersi innokkaasti uusia leluja. Tavoitteena hänellä oli avata oma lelukauppa.



Pitihän leluja kokeilla myös käytännössä. Hupilätsytin ainakin toimi moitteettomasti.



Burton tapasi ostoskeskuksessa asioidessaan pikkuveljensä Kaasun, joka oli aloittanut opiskelut Elbonian yliopistossa. Kaasu valitteli lukuhalujen puutetta ja kysyi, eikö Burtonilla olisi hänelle töitä tarjota.
- Kuulin, että olet perustamassa lelukauppaa. Ota minut sinne myyjäksi, tai hyllyntäyttäjäksi, pliis pliis!
- Voi kuule, se on niin pienen pieni myymälä työpajan yhteydessä vain, vastasi Burton. En voi luvata mitään, kun ei sitä ole vielä edes avattu. Mutta katsotaan, jos se alkaisi menestyä. Eihän sitä koskaan tiedä.



Takaisin yliopiston kampuksella Kaasu tuskaili esseensä kimpussa.
- GRRRHH!!! Tökkii tosi pahasti nyt. Tämä on ensimmäinen esseeni enkä saa tätä varmaan ikinä valmiiksi...



Mia oli aikoinaan yliopistoon lähtiessään luvannut, että hän seuraisi Lindeä mihin tämä ikinä menisikin. Ja näinpä hän näytti myös tekevän. Ei kannattaisi seurata noin tiiviisti. Tuo oli Lindestä jo aika kiusallista.



Lippe oli kokkaamassa ja odotti Lindeä syömään. Näillä opiskelijoilla näytti olevan kunnon sapuskat, sillä uunissa oli hummeria.



Ahaa, nyt ymmärrän, mitä Lippe ajatteli: tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Hän taisi olla oikeassa, ainakin noista sydämistä päätellen. Mia ja Kaasu olivat niin keskittyneet juttelemaan, etteivät huomanneet mitään. Kaasu valitti taas esseenkirjoituksen ankeutta. Ei yhtään huvittaisi lukea tenttiinkään.
Mia ymmärsi Kaasua täydellisesti, sillä hänen asiansa eivät olleet juuri sen paremmalla tolalla nekään.




Lippe ja Linde siirtyivät vähin äänin talon katolle, jossa oli poreallas juuri sopivasti.
Nyt kyllä näyttää siltä, että Linde piti Lipen päätä veden alla ja kuristi kurkusta, mutta mistäs minä mitään tiedän. Huvinsa kullakin!



Lippe oli hyvin onnellinen selvittyään hengissä porealtaasta ja mietti jo häitä. Mialla ei olisi enää mitään mahdollisuuksia Linden suhteen, hän ajatteli.
Sitten heidän ovelleen ilmestyi eräs tyylikäs laama. Ohhoh, Miahan ihastui! Minkähän näköinen tyyppi siellä laamapuvussa mahtaakaan olla sisällä? Pyytäisit sen tulemaan kanssasi porealtaaseen Mia, niin sittenpä se selviäisi.



Tyttöjen touhuista tietämättöminä Linde ja Kaasu juttelivat opiskelujen sujumisesta. Kaasu valitti, että luvut potkivat pahasti vastatuuleen, koska häntä vaivasi täydellinen kiinnostuksen puute.
- Miten sinä jaksat kirjoittaa noin paljon? Kaasu kysyi Lindeltä.- Olet aina koneen ääressä!
- Olen päättänyt kirjoittaa menestysromaanin tässä opiskelujen ohessa, vastasi Linde. Niinhän Migekin teki ja nyt hän elättää itsensä kirjailijana.




Aika vierähti nopeasti ja pian koitti Nadian synttäripäivä. Hänestä kasvoi oikein nätin näköinen tyttö, mutta hänellä oli edelleen vaikeuksia puheen tuottamisessa ja puhui vain lyhyitä parin sanan lauseita.



Burton ja Nanna olivat tyytyväisiä puheopetukseen ja pyysivät Guttania jäämään vielä, koska Nadia tarvitsisi myös tukiopetusta.



Puheopetus siis jatkui, mutta miksi aina vain noita vessajuttuja?




Burton pohti, että vaikka hän rakastikin Nadiaa kuin omaa tytärtä, niin hän haluaisi sittenkin myös omia lapsia. - En voi kertoa tästä kenellekään. Tämä haave minun on pidettävä salassa kaikilta, hän päätti. Oman lapsen kaipuu aiheutti Burtonille syvää surua.



Burton purki suruaan rakentamalla aina vain lisää leluja. Seurasi myös lisää omia kokeiluja. Kyllä nämä leijatkin toimivat juuri niin kuin pitikin.




Kun leluja oli kertynyt tarpeeksi, kauppa voitiin vihdoin avata. Se oli samalla tontilla kuin asuintalo, joten kotitalon ovet lukittiin muilta kuin perheenjäseniltä. Siellä sitten asiakkaat kävivät polkemassa jalkaa, kun eivät päässeet sisään. Hih
Ensimmäinen asiakas kassalla oli Darius Kosh, mutta en tiedä mitä hän osti. Seinältä ainakin on ostettu tilkkutäkki. Guttan rahasti asiakkaat kassalla.



Myös Vernon Kosh oli ensimmäisten ostavien asiakkaiden joukossa. Hän piti siitä, että Burton myi tuputtamalla. Nanna täytti hyllyjä ja Burton piti myyntipuheita.



Sitten Nannan piti lähteä töihin. Hän oli tässä vaiheessa ammatiltaan poliisin selvänäkijä.
Aika huono näkijä sanoisin. Ota nyt Nanna silmä käteen ja katso, kuka sinun kotipihallasi seisoo!



Tohtori Viivi Kaalinpää kääntyi ja peitti kasvonsa nopeasti. - Olisi sittenkin pitänyt lähteä liikkeelle hiukan myöhemmin, vasta pimeän laskeuduttua, hän pohti.



Nanna istahti auton takapenkille eikä katsonut kertaakaan sivulle. Tohtori Kaalinpää oli tyytyväinen, ettei tullut ollenkaan huomatuksi. Hänen tarkoituksenaan oli selvittää avaintodistaja Maisa Bäckmanin olinpaikka ja vähän "jutella" tämän kanssa. Mutta olisi varmaan parasta käyttää valepukua.
Maisa oli tärkein vaiennettava, mutta muista todistajista ei ollut niin suurta pelkoa, sillä heistä osan Tohtori Kaalinpää oli jo saanut käännytettyä puolelleen ja loput olivat seonneet päästään niin pahasti, ettei mitään vaaraa ollut.



Tohtori Kaalinpää sai loistavan ajatuksen naamioitua postinkantajaksi ja siten sulautua Elbonian normaaliin kaupunkikuvaan. Kukaan ei koskaan kiinnitä mitään huomiota näihin univormupukuisiin ahertajiin. Eivät heidän kasvonsa jää kenenkään mieleen.


 
Sitäpaitsi oli hauska kierrellä kaupungilla tuntemattomana ja tutkia ihmisten kirjeitä kenenkään huomaamatta. Haa, tällä perheellä on laskuja jäänyt maksamatta!



Illan tullen Tohtori Kaalinpää alkoi jo väsyä kävelemiseen, mutta hän ei vain ollut vielä nähnyt vilaustakaan Maisasta. Missä se nainen oikein luurasi?



Ketäs tässä talossa asuu? von Schlottersteinit näköjään. Hei, täällähän oli postia myös Maisa Bäckmanin nimellä. BINGO!




Aina valpas servo Håkan suuntasi ainokaisen silmänsä tutkivasti Tohtori Kaalinpäähän ja tiedusteli, miksi ensin oli käynyt yksi postinkantaja tuomassa postia ja sen jälkeen tuli vielä toinen ja katsoi postit läpi. Mitäs nyt oli tekeillä? Håkan oli tullut epäluuloiseksi.
Tohtori Kaalinpää käänsi taas kasvonsa pois päin ja mutisi hiukan epäselvästi olevansa postintarkastaja. Sitten hän poistui ripein askelin paikalta. Hän oli saanut selville sen mitä oli halunnutkin: Maisa asui täällä. Nyt kotikoloon lepäämään. Hän ottaisi pienet tirsat ja laittaisi herätyskellon soimaan myöhään illalla.



Rüdiger oli tuonut vieraan koulusta: Rebekan. Nämä kaksi olivat ystävystyneet seikkailtuaan yhdessä Rebekan äitiä etsimässä. Nyt teini-ikäisinä he olivat edelleen parhaita kavereita. Ja ehkä vähän enemmänkin kuin kavereita.



No niin, kyllä he olisivat ihan kiva pariskunta. - Uuuuh.. ihanan tuntuinen pikku pepa, ajatteli Rüdiger.



Ensisuudelma. Voih, se on aina niin suloista.




Illan tullen von Schlottersteinien talossa juhlittiin Maisan ja Vlad Draculan kihlajaisia. Sääli, että Maisa joutui koko ajan pitämään tuota haarniskaa, joka peitti hänen ilmeensä niin tehokkaasti. No mutta kyllähän me sen arvaamme, että hän oli kuitenkin aivan onnensa kukkuloilla Vladin polvistuessa ojentamaan tuota sormusrasiaa.



Kun maljoja oli kilistelty jo useaan kertaan ja porukat alkoivat olla jonkin verran hilpeällä mielellä, Pappa Dracula kertoi kutsuneensa erään vieraan, joka varmaankin saapuisi ihan kohta. - Töivöttävästi se sjöpii öö  tieille, että syömme römänttisen illällisen hyvimäjässä, hän sanoi.



Papan vieras saapuikin ja Neelahan se sieltä tuli. Pappa oli onnessaan ja ihmetteli, mitä ne kaikki pahat puheet tästä suloisesta neitokaisesta oikein olivat. Varmaan vain kateellisten panettelua. Kaikki sujui aluksi aivan mukavasti. - Siirtyisimmekö hjyvimäjään, kyltäseni, Pappa kähisteli vahvasti murtaen. Sinne on kätetty meille iltäpälää.



Mutta sitten tapahtui jotain yllättävää: Vlad äkkäsi, kuka oli tullut paikalle ja hyökkäsi äkkiarvaamatta Neelan kimppuun. Luulin, että Vlad olisi jo luopunut ajatuksesta löylyttää Neela. Mehän sovimme, ettei väkivaltaa! Simien itsenäinen toiminta on joskus arvaamatonta. Seurasi raivokas tappelu. Kreivitär hurrasi Vladille, mutta Pappa oli huolissaan Neelasta ja pelkäsi treffiensä epäonnistumista.



Kovaa kämmenlyöntiä ja karateiskua. Yllättävän tasaväkinen taisto.



Voi hurja, miten tässä nyt näin kävi? Vlad hävisi Neelalle!




Vlad, tosi noloa! Hävisit naiselle, olkoonkin että käärmenainen, mutta kuitenkin. Vlad katui kovasti, että oli aloittanut tappelun.
Olisiko kenties anteeksipyyntö nyt paikallaan? Entä miten kävi Papan treffien? Huomiota tässä herätti se, ettei Rüdiger välittänyt koko tappelusta mitään vaan jatkoi vain pensaan tasoittamista.
Iltapalansyönti ei kiinnostanut ketään sitäkään vähää. Kuinka paljon ruokaa tässä talossa oikein haaskataan?




Romanttinen illallinen meni mönkään, mutta olosuhteisiin nähden Papan treffit onnistuivat melko hyvin ja Pappa sai jopa puristella Neelaa pepusta.
Neela oli kuitenin näreissään siitä, ettei Pappa ollut puolustanut häntä, vaan antoi Vladin riehua mielipuolisena. Neela sanoi: - Et piittaa tippaakaan tunteistani, siitä olen pettynyt. Muuten olet kyllä aika vetävännäköinen ukkeli.
- Änteeksi pöikäni pyölestä, aneli Pappa. En tjiennyt hänen ölevan nöin hyrjänä, ehkä se jöhtyi liiästä shämppänjästä. Mjyttä hyvinhän sinä hänelle pärjäsit. Ölet hyvä täppelemään. Nähdäänkö töistekin?
- Otetaan vain uusiksi, mutta ilman tuollaisia välikohtauksia, vastasi Neela ja lähti kotiinsa.
Pappa lähti tyytyväisenä katsomaan TV:tä.





Yö ei ollut kuitenkaan vielä ohitse. Eräs henkilö lähestyi taloa kylmä ja määrätietoinen katse silmissään.




Tohtori Kaalinpää hiippaili talon taakse ja aikoi murtautua sisään tarkoituksenaan etsiä Maisa ja ottaa tämä hengiltä.




Maisa oli kuitenkin vielä puutarhassa ja tuli paikalle katsomaan, mitä Tohtorilla oli asiaa. Tohtori aivan pelästyi haarniskapukuista hahmoa. Hän ei ollut tiennyt Maisan uudesta arkiasusta.




Huomattuaan, että se olikin Maisa, Tohtori Kaalinpää tajusi, ettei veitsi nyt tehoa. Se ei uppoa haarniskaan. Koska hänellä ei ollut muuta aseistusta mukanaan, hän teki pikaisen päätöksen juosta ja lujaa. Talonväki soittaisi poliisit hänen peräänsä välittömästi.



Tohtori Kaalinpää kihisi raivosta - Hävisin tämän erän, mutta minulla on vielä konsteja käyttämättä. Poliisin avaintodistaja on kohta eliminoitu! Tavalla tai toisella minä estän häntä todistamasta ja syytteet minua vastaan hylätään näytön puutteessa.