Ville von Himpulan taloudessa ei ollut enää perillistä, kun kaikki lapset Kerttua myöten olivat muuttaneet pois kotoa ja perustaneet oman kodin. Ratkaisuksi tilanteeseen Linden poika Jesse muutti isovanhempiensa luokse asumaan. Tiina pani merkille, että Jessehän oli nyt aikuisena kovasti isoisänsä näköinenkin.

 

Jesse selitti aikovansa opetusministeriksi, mutta että työtä opetusalalta oli hankala löytää juuri nyt. Ville oli tarkka rahoistaan eikä oikein pitänyt siitä, että Jesse vain lorvi työttömänä hänen talossaan. - Toivottavasti saat pian työpaikan, hän sanoi, sillä jo isäni opetti minulle aikoinaan, ettei raha kasva puussa. Sinunkin olisi hyvä oppia se, poikaseni.

 

 

- Aika vierähtää nopeasti silloin kun on hauskaa, tuumi Ville. Syntymäpäiväni lähestyy tuota pikaa ja haluaisin sitä ennen vielä toteuttaa yhden suuren haaveen...

Eräänä kauniina kesäiltana Ville kutsui Kreivitär von Schlottersteinin kyläilemään. He olivat hyviä ystäviä ja tervehtivät toisiaan lämpimästi.

 

Ystävyyttä vahvistettiin erilaisin pelein ja leikein. Myös Tiina ja Jesse olivat paikalla ja seurasivat epäuskoisina tilanteen kehittymistä. Jessekin huomasi kuinka viileän kaunis Kreivitär oli ja ihaili tämän sinertävän valkoista alabasteri-ihoa ja pitkää paksua palmikkoa.

 

 

Tiina alkoi kuitenkin soittaa kitaraa ajatellen, että kyllä se Ville varmaan tiesi ihan tarkalleen, mitä oli tekemässä. Tiinaa ei vampyyrius isommin kiinnostanut, mutta hän tiesi miehensä uneksineen vampyyriksi tulemisesta jo nuorena, kun vielä asuttiin Outolaaksossa. Ville näet pelkäsi vanhenemista eivätkä vampyyrit vanhene lainkaan.

 

Villen onnenhetki koitti, kun Kreivitär otti hänet tiukkaan syleilyynsä ja iski hampaansa hänen kaulaansa valuttaen vampyyrimyrkkyä hänen suoniinsa. - Voih, tätä ihanuutta olen odottanut koko aikuisen ikäni, huokasi Ville.

- Slurps, mmmm nami maiskis, sanoi Kreivitär. Sitten hän pyyhki veripisart suupielistään. Ville hyvästeli verenimijänsä saman tien, kun oli saanut haluamansa.

Tiina ei ollut näkevinään tätä melko intiimiä tapahtumaa, sillä häntä otti suoraan sanottuna aivoon koko hömpötys.

 

Villellä oli kuitenkin ollut koko ajan suunnitelmissa tehdä lisää vampyyreitä. Hänestä oli ihanaa päästä puremaan rakasta muijaansa ja tartuttaa vampirismin siemen myös häneen. Tiina ei ollut osannut odottaa tällaista yllätyshyökkäystä eikä siis tajunnut varoa. Jesse vei vain roskia ulos eikä välittänyt, mitä hänen isovanhempansa siinä puuhasivat.

 

 

Kun vampyyrimyrkky alkoi vaikuttaa Tiinan suonissa, hän koki voimakkaan väristyksen kulkevan lävitseen. Tämä oli ihana hetki heille molemmille ja yhdisti heitä avioparina aivan uudella tavalla. Ville alkoi tuntea outoa kuumotusta, kun kaulassa roikkuva risti alkoi poltella hänen ihoaan paidan läpi.

 

Tiina ja Ville esittelivät uusia teräviä kulmahampaitaan toisilleen leveän hymyn kera, sähisivät ja nauroivat. Heillä oli valtavan hauskaa. - En olisi ikinä uskonut, että vampyyrius tuntuu tällaiselta, huokasi Tiina ja kiitteli miestään mahtavasta kokemuksesta.

 

Ville ei halunnut enää käyttää tavallisia vaatteitaan niinpä hän vaihtoi ylleen vaatekaapista löytämänsä hiukan dramaattisemman asun. Hänelle oli jäänyt siinä hiukan nälkä, joten hän laittoi itselleen muroja. Sitten hän muisti, etteiväthän vampyyrit tarvitse ruokaa. - Noh, ei pikku mitään. Kyllä kai tähän kohta tottuu, hän tuumi ja jätti murot siihen.

 

Myös Tiina halusi uusia vaatepartensa ja lähti ostoksille, koska hänellä ei ollut kaapissa valmiina sopivaa asua. Hän sovitteli kaupassa mustaa juhlapukua ja ajatteli katsoa peilistä, miltä se näytti. Kovasti yllättyneenä hän huomasi, ettei voinutkaan nähdä itseään peilistä. - No höh, ei voi olla totta! hän puuskahti. Hän ei muistanut ettei vampyyreillä ole peilikuvaa.

 

Tiina kysyi kassalta, miltä puku hänen yllään tämän mielestä näytti ja pyysi kertomaan rehellisen mielipiteen. - Ihan hyvä se on, vakuutteli poika ja ajatteli hui vampyyri, tuota en kyllä haluaisi suututtaa.

 

Kassapoika pelästyi aivan, sillä ei häneltä ennen asiakkaat - saati sitten vampyyrit - olleet tulleet mitään tuollaisia kyselemään. Tiina harjoitteli tiukkaa vampyyri-ilmettä ja huomasi, että siinäpä mukavan puhtoinen kaula purtavaksi.

 

Hyvissä ajoin ennen aamun valkenemista Ville meni kellariin ja kävi levollisesti makaamaan arkkuunsa soihtujen syttyessä. Ensimmäinen yö vampyyrinä oli takana ja kuolemattomuus tuntui käsittämättömän ihanalta.

 

 

Ville oli yötöissä hulluna tiedemiehenä ja heti töiden jälkeen hän päätti piipahtaa Jokivarren puistossa katsastamassa yöelämää siellä. Kahvikioski oli vielä auki, mutta Villellä oli nyt muunlaiset juomat mielessä. Nopeasti hän äkkäsi vihreän kaunottaren, johon olisi mukava tutustua.

 

Se oli romantiikkasimi Jenna, jolla oli suu mutrussa ja hirveä depis päällä. Hänellä ei yliopiston jälkeen ollut yhtään uutta valloitusta ja mieli oli siksi niin apea. Ville huomasi tämän ja alkoi flirttailla Jennan kanssa tuumien, että siinäpä näpsäkkä tyttö.

 

Hei, se piristi Jennaa huomattavasti. Mitähän näiden kahden välille vielä kehkeytyy?

 

Ville ei malttanut olla kertomatta viimeaikaisista tieteellisistä tutkimuksistaan. Jennaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mitä siellä mikroskoopissa oli näkynyt, vaikka Ville olisi ollut miten innoissaan limaisista löydöksistään.

 

Jenna siis lähti ja Ville jäi katsomaan häneen peräänsä kaivaten ja miettien, missä meni vikaan.

 

Nyt kun Jesse oli saanut luvan muuttaa isoisänsä luokse, hän halusi heti perustaa perheen ja kutsui opiskeluaikaisen rakkaansa Susannan luokseen asumaan. Susanna tuli oikein mielellään sillä hän rakasti Jesseä valtavasti. Hän ei tiennyt vampyyreistä mitään vielä tässä vaiheessa.

 

Nyt on paikallaan ottaa kunnon vilkaisu aikuistuneen Susannan kasvonpiirteisiin. Toivottavasti saadaan söpöjä jälkeläisiä.

 

Elämä päiväsaikaan oli rauhallista, eikä Susanna edes tajunnut kysyä syytä siihen, miksi Jessen isovanhemmat nukkuivat kaiken päivää. Hän oli vain tyytyväinen, että sai puuhastella Jessen kanssa kaikkea ihanaa. Puutarhan perälle pystytetty riippukeinu oli mukava paikka pikku pelehdyshetkeen.

 

Eipä aikaakaan kun Susanna jo kuiski Jessen korvaan vauvauutisia. - Taidan odottaa vauvaa, hän hihkui innoissaan ja Jesse kuunteli silmät hämmästyksestä ymmyrkäisinä.

 

- Jesh! huusi Jesse ja säteili tyytyväisyyttä. Nyt oli mentävä naimisiin, jotta perillinen syntyisi oikealle sukunimelle. Ei sillä avioliitolla muuten niin suurta merkitystä Jesselle ollut. - Kyllä meidän rakkautemme tietysti kestää ilman sormuksiakin, hän totesi itsevarmana.

 

Heti seuraavana iltana järjestettiin sitten häät, jonne oli kutsuttu sukua: Jessen veli Julius ja sisko Mirva sekä vanhemmat Linde ja Lippe. Kun Ville käveli paikalleen, kaikki vasta huomasivat, että hänestä oli tullut vampyyri. Siinä olivat häävalat jäädä kuuntelematta, kun hääväki hämmästeli Villen uutta sinertävää olemusta.

 

Sormukset saatinn vaihdetuiksi ja kaikki taputtivat häähurmiossaan. Ville kyseli vaimoltaan, että olikos morsiamen nimi Susanna, vai mikä se nyt oli.

 

Kakunsyöttäminenkin sujui normaalisti, vaikka Susanna työnsikin lusikan aluksi Jessen nenään eikä suuhun.

 

Menihän sitä kakkua lopulta suuhunkin. Hyvä, ettei Jesse aivan tukehtunut kakkupalaan.

 

Tanssittiin hidas häävalssi ja hääpari oli niin onnellinen, että näki vain toisensa.

 

Sitten kaikki alkoivat jorata. Osa hääväestä oli jo ennättänyt käydä vähän uimassakin ja olivat bikineissä.

 

Häät olivat oikein onnistuneet ja Jesse oli syystäkin tyytyväinen. Hän jatkoi joraamista isoäitinsä kanssa vielä, kun vieraat jo olivat poistumassa.

Ville odotti kovasti saavansa lapsenlapsenlapsia ja halusi pystyä hoitamaan pienokaisia päivin öin. Hän oli aina nauttinut vauvanhoidosta kovasti. Muutaman yön vampyyrinelämää kokeiltuaan Ville päätti sitten juoda antivampiriinin. Todellisen kuolemattomuuden simi saavuttaisi jälkeläistensä menestyessä elämässään.

 

- Ohhoh, kylläpäs se maistui omituiselta! Ville tuumi tunnustellen isoja kulmahampaitaan kielellään, mutta pian kulmahampaat kuitenkin alkoivat kutistua.

 

Antivampiriini sai Villen kouristelemaan tuskissaan ja Tiina oli kovin huolissaan kestäisikö hänen miehensä terveys moista rääkkiä.

 

Ville oli tyytyväinen palattuaan takaisin normaaliksi. Hän halusi varmistaa pysyvänsä tällaisena ja osti sen vuoksi antivampiriinia myös vaimolleen.

 

Tiina joi antivampiriinin Villen määräyksestä, vaikka häntä pelottivat kovat krampit. Ville oli niin iloinen, että alkoi jorata yksinään.

 

Ihanaa, nyt voin leikkiä päivisin lapsenlapsenlapseni kanssa, riemuitsi Ville. Myös Tiinasta oli loppujen lopuksi mukavaa olla taas oma itsensä. Hän oli kaivannut mahdollisuutta ottaa joskus aurinkoa.

 

Jesse oli huomannut, että puutarhapensaat kaipasivat tasoitusta ja oli ahkerasti ahertamassa niiden kimpussa, kun Susanna jo kaipaili häntä nukkumaan. Susannalla oli syvä huoli siitä, ettei Jessellä ollut töitä. - Voisit ottaa väliaikaisesti jonkun muun työn, jos ei juuri sitä toivealan työtä heti löydy, hän ehdotti varovasti. - Isoisä on rikas, niin ettei tässä mitään kiirettä vielä ole, Jesse vastasi.

 

 

Sen sijaan että olisi etsinyt töitä, Jessestä oli mukavaa viettää aikaa lueskelemalla paljon. Siinä hän oli tullut isoisäänsä, mutta tällaiset kuntoilulehdet eivät kylläkään Villeä kiinnostaneet. Silti hän oli sitä mieltä, että lukeminen kannattaa aina.

Pian Jesselle kuitenkin tuli sanaharkkaa Villen kanssa rahasta. Jessen mielestä raha ei ollut elämän pääasia, mutta Ville ei kaivannut loiseläjää taloonsa, vaan jokaisen tuli kantaa kortensa kekoon. Susannaa nolotti miehensä puolesta. Hän ihaili kovasti uransa huipulla olevaa karismaattistaVilleä.

 

Myös Ville ihaili pojanpoikansa vaimoa ja ajatteli, ettei Jesse-laiskimus ansaitsisi noin suloista vaimoa.

(Ville osoitti koko ajan valtavaa kiinnostusta Susannaa kohtaan niin, että sain ihan estellä häntä liikaa kiintymästä, sillä Villen tuntien pelkäsin pahinta).

 

Susanna onneksi kuitenkin näki vain rakkaan Jessensä eikä piitannut isosisän kiintymyksenosituksista ollenkaan.

 

Toisaalta Villellä ja Tiinalla oli nykyään valtavan hauskaa keskenään. He ajattelivat toisiaan paljon ja olivat tyytyväisiä yhteiseen pitkään elämäänsä.

 

Vihdoin koitti se pitkään ja hartaasti odotettuVillen syntymäpäivä. - Toivo jotain kivaa! huudahti Tiina.  - Mitähän minä toivoisin, mietti Ville. Ehkä kartano Englannissa olisi mukava saada. Sehän olisikin hyvä paikka viettää eläkepäiviään, hän pohti ja puhalsi kynttilät, kun auringon viime säteet valaisivat puutarhaa tyynenä kesäiltana.

 

Vieraita ei ollut vaan juhlat vietettiin kotoväen kesken. Villestä tuli tyylikkäästi harmaantunut vanhaherra.

 

- Voi Ville, Ville! Rakastan sinua niin kovasti juuri nyt, kuiskasi Tiina miehensä korvaan.

 

Jesselle ja Susannalle syntyi pieni poika, joka sai nimekseen Lasse. Isoisovanhempien pään päälle ei tullut tuollaista tuttia, mutta siitäkös Jesse vähät välitti. Hän kiljui riemusta ja tuuletti ylpeänä.

 

Jesse hoiti poikaansa hyvin ja heidän välilleen kehittyi lämmin isä-poika-suhde. Von Himpulan miehet ovat aina huolehtineet hyvin jälkikasvustaan.

 

Ville oli onnensa kukkuloilla saadessaan vielä kerran pikkuvauvan syliinsä. Tämä olisi kenties viimeinen muksu minun elämässäni, hän sureksi. Lasse-vauvan mielestä isoisoisän harmaat kutrit olivat kivat ja hän otti pieneen nyrkkiinsä niin paljon kuin sai ja veti kaikin voimin.

 

Ville oli päättänyt, että oli tullut aika korjata tulehtuneet välit kuntoon tyttärensä Kertun ja tämän miehen Jussin kanssa.

 

- Voi Jussi, meillä on ollut niin monia yhteisiä hetkiä, aloitti Ville. Olisikohan tullut aika haudata sotakirves?

- Niin, nyt olemme kumpikin vanhoja ukkoja jo. Onhan niitä yhteisiä muistoja kerinnyt vuosien varrella kertyä monenmoisia. Sekä hyviä että vähemmän mukavia, totesi Jussi hymyillen.

- Kuule, voisimmeko antaa toisillemme anteeksi ja unohtaa menneet loukkaukset. Eikö sinustakin olisi parasta, jos voisimme tehdä sovinnon, ehdotti Ville. Näen sinun silmistäsi, että olet miettinyt samaa.

 

Jussi kertoi kovasti kaivanneensa vanhaa ystäväänsä ja kumpikin liikuttui lähes kyyneliin tästä uudelleen löytyneestä sovusta. Taustalla Jussin lapset Petra ja Niko leikkivät keskenään eivätkä välitä mitään näiden vanhojen ukkojen höpinöistä.

 

Jussi ajatteli lämpimin tuntein Villeä. Vanha rakkaus ei koskaan ruostu. Niin se vain on, tuumivat nämä ikääntyneet ystävykset. - Miten sulle jäi tukka päähän, mutta musta tuli melkein kalju? harmitteli Jussi ja jatkoi, mä olen aina kadehtinut sun kaunista luonnonkiharaa tukkaa!

 

Ukot menivät sisään juuri sopivasti, kun Tiina oli puhaltamassa kynttilöitä kakustaan. Ville oli edelleen ihastunut pojanpoikansa vaimoon ja katseli tätä kaipaavasti. Petra ja Niko odottivat kieli pitkällään saavansa mummon täyskäriä.

 

Villen tavoin myös Tiina harmaantui ihan tyylikkäästi. Hänessä oli sitä ajatonta kauneutta, joka ei katoa iän myötä.

 

Sekä Ville että Jussi olivat tyytyväisiä uudistuneesta ystävyydestään, mutta kuitenkin he halusivat pitää sen yksityisasiana. He vain hymyilivät salaperäisesti ja kätkivät lämpimät tunteensa sydämiinsä.

 

Seuraavana iltana Lasse kasvoi vauvasta taaperoksi ja Susanna oli tyytyväinen. Nyt he voisivat hankkia toisen lapsen. Jesse ei halunnut enempää lapsia, vaan voi melkein pahoin pelkästä ajatuksesta.

 

Jesse laittoi kaiken toivonsa Lasseen. Tästä olikin tullut ihan tomera taapero ja selvästi isoisoisän geenit jatkuvat hänessä.

 

Jesse ei tullut ajatelleeksi, että kyllähän sisarukset ovat ihan mukava asia lapselle. Esimerkiksi Jussin ja Kertun lapset Petra ja Niko leikkivät aina yhdessä.

 

Nämä kaksi viihtyivät siis keskenään ja pysyivät leikkiensä ansiosta aina hyvällä tuulella. Ehkä sen vuoksi läksyjen tekokaan ei tuottanut ongelmia ja kaksikko pärjäsi ihan mukavasti koulussa.

 

Heidän äitinsä Kerttu kanniskeli mielellään Uskon uutta alien-vauvaa Raakelia ja lirkutteli sille kuin omalleen. Sepä olikin aika söpö suurine tummine silmineen.

 

Nyt kun Rebekka oli muuttanut pois, Kerttu tunsi suorastaan velvollisuudekseen huolehtia äidittömästä Raakelista, mutta velvollisuus oli hänelle hyvin mieluisa. Alkoikohan Raakel pitää Kerttua äitinään?

 

Tuli Raakelin syntymäpäivä ja Usko vei vaavin kakun luo. Hups heijaa, sillehän tuli pikimustat hiukset.

 

Raakel muistutti ulkonäöltään kovin paljon isosiskoaan Rebekkaa, vaikka onkin tummatukkainen, tuumi Usko.

 

 

Usko vietti paljon aikaa taaperonsa kanssa ja opetti tälle tarpeellisia taitoja, kuten kävelyä.

 

Aina välillä oli leikkihetkiä, mutta ne olivat Raakelista joskus jopa pelottavia. Uskoa vähän masensi Raakelin haluttomuus olla isin kutitettavana. Eihän hän mitään sille mahtanut, että hänen kätensä olivat sellaiset kuin olivat. - Iiiks, kirkui Raakel.

 

Kerttu oli niin äidillisen pehmeä. Raakel olisi halunnut olla vain Kertun sylissä. Jussi ei pahemmin piitannut, mutta Usko huomasi näiden kahden olevan kovin kiintyneitä toisiinsa ja tuli vihaiseksi. - En kestä katsella kuinka joku vie minun lapseni rakkauden minulta, vaikka kuinka yrittäisin olla hyvä isi. Minun on muutettava pois täältä, jotta saan kasvattaa tyttäreni siten kuin itse haluan.

 

Niinpä sitten, kun Raakel tuli kouluikään, Usko päätti muuttaa muihin maisemiin tyttönsä kanssa. Kyllä hän pystyisi Rock Radiota pyörittämään, vaikkei itse asuisikaan samalla tontilla. - Löydän uuden onnen uudessa ympäristössä, hän uhosi kiiruhtaessaan taksiin. Taidankin muuttaa rannikolle Meri-Elboniaan. Olen kuullut, että sieltä saa nykyisin ostaa merenrantatontteja.

 

 

 

----------------------