aa001.jpg

Meri-Elbonian paremmalla puolella oli suuria rantatontteja, joissa oli upeat hiekkarannat pehmeää valkoista hiekkaa. Täällä asuivat Kalloset. (Siinä talossa, jonka edessä on auto). Mikään ei häirinnyt tämän asuinalueen rikkumatonta rauhaa.

 

 

aa002.jpg

Eräänä päivänä Nelli (Uskon vaimo) Kallonen tuli kesken työpäivän itkien kotiin. Hän oli menettänyt työpaikkansa. Hän ei voinut käsittää, että oli saanut potkut ihan mitättömän pikkujutun takia. Perheen talous oli muutenkin tiukalla ja nyt vielä tällainen takaisku. - Miten ikinä pystyn kertomaan Uskolle? hän vaikeroi.

 

aa003.jpg

Sillä välin Usko kannusti Eskoa olemaan aktiivisempi. Usko oli itse hyvin aktiivinen ja toivoi poikansa olevan enemmän samaa maata. Hän oli onnensa kukkuloilla löydettyään elämänsä naisen. Heillä oli kaksi yhteistä lasta: Raita ja Esko. Raakel oli syntynyt sen jälkeen, kun Usko oli siepattu avaruusalukseen eli hän oli siis puoleksi alien, mutta oli perinyt isänsä valkoisen ihon.

 

 

aa004.jpg

Nelli tuhersi itkua selittäessään päivän tapahtumia miehelleen. Tämä suorastaan jumaloi vaimoaan eikä mitenkään voinut olla vihainen. - Sattuuhan niitä erehdyksiä itse kullekin, hän lohdutti. Älä välitä kulta. Kyllä me jotenkin selvitään.

 

aa004a.jpg

- Hyvä ruoka - parempi mieli, tuumi Usko ja laittoi rakkaalleen kalkkunapaistin. Se kärventyi hiukan liikaa, mutta mustuneenakin se silti maistui ja sai heidät paremmalle tuulelle.

 

 

aa005.jpg

Usko selitti Nellille, että seuraavassa Idolssin karsinnassa olisi mukana varma voittajaehdokas. - Keplottelen hänet vaikka pakolla jatkoon, jos ei muuten onnistu, uhosi tämä itsevarma tuottaja. Nelli säteili tyytyväisyyttä. - Sinä olet niin etevä kaikessa, hän kannusti miestään.

 

 

aa005a.jpg

Usko ihaili itseään peilin edessä. Sillä hän oli keksinyt loistavan idean. - Kyllä minä olen sitten viisas, hän kehaisi. Nyt kaikki varmasti järjestyy eikä menestystä voi estää.

 

 

 

aa006.jpg

Usko oli hankkinut moottoripyörän ja sillä hän nyt lähti toiselle paikkakunnalle Idolssin karsintaan tuomaroimaan. Tosin se olisi vasta seuraavalla viikolla, mutta ehkä Usko halusi varautua huolella. Vai mitähän hänellä oikein oli mielessään?

 

 

A001.jpg

Oli syksy ja yliopisto oli alkamassa. Vuokrataloja oli runsaasti tarjolla eri kokoisia ja eri hintaluokissa. Elbonialaisopiskelijoiden ryhmä vuokrasi kaupungin laidalta nämä sinikattoiset vaaleat talot. Ne olivat osittain valmiiksi kalustettuja ja sopivat oikein hyvin yhteiseen käyttöön.

 

 

 

A003.jpg

Aluksi taloon saapui Lasse von Himpula yhdessä taustalla seisovan Niko HowManyn kanssa.

 

A004.jpg

Myös Raita Kallonen oli lähtenyt mukaan tähän kimppakämppään.

 

A005.jpg

Tässä paikalle astelee Petra HowMany ja taustalla juuri taksista noussut Raakel Kallonen.

 

A007.jpg

Siinä Nikon kanssa istuessaan Petra ei yhtäkkiä enää tajunnut, mikä oli saanut hänet lähtemään opiskelemaan. - Voi että, Nikke, nyt mua riepoo tää homma niii-iiin! Ihan turhaan tulin, ihan turhaan! Eihän minulla ole mitään mahiksia täällä, hän höpötti hermostuneena. - No no, menikö pupu pöksyihin? Älä nyt vielä sano, ennen ensimmäistäkään luentoa, toppuutteli Niko. - Mutta kun minä haluan yrittää vielä sitä Idolssia. Jäi niin paha maku siitä ekasta yrityksestä. Ei minua niin vain voi sivuuttaa! Jospa seuraavassa karsinnassa olisi minun vuoroni päästä jatkoon, Petra haaveili. - Onpa suuria suunnitelmia, Niko tuhahti sisarensa unelmille.

 

A008.jpg

Raita ei voinut olla kuulematta heidän jutusteluaan ja liittyi seuraan: - Minusta sinulla olisi paremmat mahdollisuudet, jos vähän stailaisit itseäsi. Sinulla on ollut tuo sama kampaus aivan lapsesta lähtien ja jotain meikkiäkin voisit laittaa, hän ehdotti. Nikon mielestä Petran vaatetus ei ollut yhtään rock. Petra otti ensin vähän nokkiinsa moisesta arvostelusta, mutta innostui sitten asiasta. Olisihan siitä varmasti hyötyä, jos kohentaisi ulkonäköään. Raita lupasi auttaa.

 

 

 

A009.jpg

Vielä oli joku muukin lähdössä yliopistoon Elboniasta: Villehän se siinä. Hän hyppäsi taksin takapenkille ja näytti ihan pelästyneeltä pikkupojalta lippalakki takaperin päässä ja tukka poninhännällä.

 

 

A009a.jpg

Saavuttuaan kampusalueelle Villellä ei ollut tietoa yösijasta ja oli jo ilta. Hän päätti käydä kyselemässä kahvilasta, mikä olisi hyvä asuntola. Hän olisi mieluummin vuokrannut talon, mutta rahat eivät riittäneet. Hän ei heti tunnistanut tyttärenpoikaansa Nikoa. Nikolla ei tietenkään ollut aavistustakaan, että tuo nuori kaveri olikin hänen uudesti syntynyt isoisänsä.

 

 

 

A009b.jpg

Ville sai heti naisväeltä asuntolavinkkejä ja muitakin tarjouksia. Tämä kaunotar olisi halunnut suukon Villeltä. - Hei sinä kaunis mies! Sinulla on niin suudeltava suu. Katso nämä huulet tässä ovat ihan suukon tarpeessa. Etkö viitsisi pusutella kanssani? Ville aivan hämmentyi noin suorasukaisesta ehdotuksesta ja pujahti vessaan piiloon.

 

 

 

A010.jpg

Vilkaistessaan peiliin hän ajatteli, ettei näyttänyt mitenkään erikoiselta. Mutta ei hän valittanut, flirtti oli ihan tervetullutta pitkästä aikaa. Ja nahkarotsi oli kyllä pähee.

 

 

 

A011.jpg

Ville kyseli majapaikkaa myös Nikolta ja sai kuulla, että heidän porukalla vuokraamassaan talossa oli vielä tilaa. Ville voisi muuttaa sinne, jos haluaisi. Se oli Villestä loistava ajatus, varsinkin kun hän kuuli myös Lassen asuvan siellä.

 

 

A012.jpg

Porukalla oli käytössään myös vanha pick-up-tyyppinen auto. Hiukan ruosteinen tosin, mutta haitanneeko tuo menoa. Villeä eivät autot niin kovin kiinnostaneet, hän hymyili itsekseen ajatellessaan tyttöjen ehdotuksia ja harmitteli, ettei ollut ottanut puhelinnumeroita ylös. Silti hän uskoi saavansa ne luvatut suukot vielä. Tästä tulisi oikein ihana elämänvaihe.

 

 

A013.jpg

Talolle päästyään Ville ilmoittautui heti opiskelijaksi filosofiseen tiedekuntaan. Hän oli harkinnut myös kirjallisuutta, mutta päätyi kuitenkin ottamaan filosofian pääaineekseen. Samaan aikaan sohvalla Raakel jutteli Janitan kanssa, joka oli tullut haeskelemaan Nikoa. - Taidan olla oikeasti rakastunut Nikoon, hän uskoutui Raakelille. Niko oli minun teini-iän ihastus, mutta nyt emme ole tavanneet vähään aikaan. Vieläköhän meillä on jotain, vai onkohan hän löytänyt jo uuden? Ei noista miehistä aina tiedä. Nytkin se oli jossain... Janita huokaili epävarmana ja arkana. Raakel toivoi kaiken järjestyvän parhain päin ja sanoi nähneensä Nikon saapuneen juuri tuon uuden kaverin kanssa.

 

 

A014.jpg

Tällä välin Raita oli huomannut Villen ja toivotteli hänet tervetulleeksi taloon. Hän kehui Villeä eikä salannut ihastustaan. Ville oli ihan otettu. Hän ihaili vuorostaan Raidan kaunista maidonvalkoista ihoa ja tummansinisiä silmiä. He ystävystyivät nopeasti.

 

 

A015.jpg

Raita halusi Villeltä suukon eikä Ville nyt enää halunnut vastustella pusuttelunhaluista tyttöä. Se olikin Raidan ensisuudelma.

 

 

A015a.jpg

Samaan aikaan Janita löysi Nikon pihalta ja lähestyi tätä sydän pamppaillen. Mikään ei ole niin hirveää kuin torjutuksi tuleminen. Nikon mieli ei kuitenkaan ollut muuttunut ja hän hyväili hellästi Janitan poskea sanoen: - Ihanaa, että sinä tulit! Voi rakas, mulla on ollut niin ikävä. Kävin etsimässä sua tuolta kampusalueelta ja sinä olitkin täällä! Janita sai huokaista helpotuksesta, Niko olisi yksin hänen.

 

 

A016.jpg

Seuraavava aamuna oli lähtö yhteisluennolle ja Petra äkkäsi Villen. - Hirveä hyypiö! hän ajatteli inhoten. Siinä onkin oikeasti sinun isoisäsi. Ihan hyvä, ettei ollut kiinnostusta, sillä Petra oli tullut isäänsä ja romantiikkasiminä etsi koko ajan uusia rakkaita.

 

A017.jpg

Ville kertoi Nikolle eilisillan suukostaan takapihalla Raidan kanssa ja nauroi, että se tyttö taisi luulla jotain. Niko ei pitänyt toisten tunteille nauramista reiluna ja oli närkästynyt Raidan puolesta.

 

 

A018.jpg

Iltapäivällä Ville otti energiajuoman ja huomasi sitten Raakelin. - Olet aivan saman näköinen kuin Raita. Olette varmaankin sisaruksia, hän sanoi. - Niin ollaan. Tai meillä on sama isä, vastasi Raakel, mutta minä olen puoleksi alien. Minulla on tumman ruskeat silmät ja Raidalla siniset. - Ymmärsitkö sinä siitä aamun luennosta mitään? kyseli Ville sitten vaihtaen puheenaihetta. Voisitko auttaa minua esseen kirjoittamisessa?

 

 

A019.jpg

Raakel oli älyvälkky kuten alienit yleensäkin ja auttoi Villeä mielellään. Esseestä tuli ihan kelvollinen ensimmäiseksi yritelmäksi.

 

 

A020.jpg

Sitten huomattiin, että Petralla oli uusi kampaus ja meikki. Ville istui penkillä Lassen kanssa. (Kylläpä he olivat saman näköiset!) Ville tuumasi ääneen, että Petrasta oli nyt aikuisena tullut ihan kaunis, vaikkei olisi uskonut. - Ethän sinä häntä ole lapsena nähnyt, ihmetteli Lasse ja tuhahteli Petran muodonmuutokselle. Lassella ja Petralla oli ollut aina jotain pientä kärhämöintiä keskenään. Kukaan ei oikein tiennyt mistä se oli alkujaan saanut alkunsa.

 

A020a.jpg

- Tietäisitpä vain, ajatteli Ville ja kiiruhti tyttärentyttärensä jälkeen. - Onnittelut uudesta lookista! hän sanoi. - Onko tukka nyt hyvin? Entä meikki, pidätkö siitä? kyseli Petra epävarmana. Ville vakuutteli kaiken olevan nyt hyvin kohdillaan ja olisi halunnut tarttua Petran pehmeään rintavarustukseen, mutta sai sentään hillityksi itsensä. Ville vaistosi Petran jääneen vaille isällistä huolenpitoa ja toivoi voivansa valaa tähän edes hiukan itseluottamusta. Se olisi kuitenkin vaikeaa, koska ainahan olisi vaarana rakastuminen.

 

 

A021.jpg

Petra oli harjoitellut innokkaasti Idolssin karsintaa varten ja halusi esitellä kaikille taitojaan. Raakel ei ollut yhtään kiva hänen mielestään, mutta Raita sen sijaan oli ihan mukava. Suostui katselemaan Petran esitystä kesken kuntopyöräharjoituksenkin.

 


A022.jpg

Petra esiintyi myös Villelle kysyen hänen mielipidettään. Ville oli yllättynyt ja ihaili Petran päättäväisyytä: - Ihan hyvinhän sinä laulat. Jatka ihmeessä harjoittelua, niin että osaat laulun vaikka takaperin. Voisit vielä hioa tuota tanssia kuitenkin. Ei ehkä kannata alkaa riehumaan noin.

 

 

 

A023.jpg

Sitten paikalle tuli Lasse joka nauroi katketakseen ja kertoi Petran jo kertaalleen pudonneen Idolssin karsinnoista. Petran esitys oli hänestä surkeinta mitä hän oli ikinä nähnyt. Petra parka katseli vieressä kärsivän näköisenä ja ajatteli, ettei nyt olisi tarvinnut Villelle tuollaisia mennä puhumaan.

 

 

A025.jpg

Petran olisi tehnyt mieli motata ylimielistä Lassea kuonoon. - Miksi olet minulle aina niin ilkeä? hän kysyi. Jättäisit jo rauhaan!

Ei olisi kannattanut kysyä mitään, sillä Lasselta ei voinut odottaa mitään järkevää selitystä. Ehkä hän oli vanhojen sukuvihojen sokaisema. - Senkin tyhmä ja lihava lehmä, ei sinusta mitään koskaan tule! Menet sinne vaan nolaamaan itsesi toistamiseen, totesi Lasse kylmästi.

 

A026.jpg

Petra purskahti katkeraan itkuun. - Olenko minä muka lihavakin? hän oli vaipua täydelliseen epätoivoon. Voi kunpa joku lohduttaisi Petraa ja kertoisi, ettei hän ole ollenkaan ylipainoinen.

 

 

A027.jpg

Kun Petra oli mennyt, Lasse näki unelmiensa tytön. Tyttö oli vaalea ja niin ihana, että Lasselta oli mennä jalat alta. He katsoivat toisiaan pitkään siinä postilaatikon luona eikä kumpikaan saanut sanaa suustaan. Kyllä nyt jompi kumpi saisi sanoa jotakin, muuten ei tuosta tule mitään!

 

 

 

A028.jpg

Nikolla ja Janitalla sen sijaan oli kommunikaatio hallussa ja heillä meni hyvin. Janita oli käytännössä muuttanut Nikon huoneeseen asumaan ja lempi leiskui. Niko oli nautintosimi ja juuri nyt Janita tuotti hänelle suunnatonta nautintoa. - Ollaan aina yhdessä, sanoi Niko. Olet parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut.

 

 

A028a.jpg

Petra otti Lassen puheet lihavuudesta tosissaan ja alkoi polkea kuntopyörää rajusti saadakseen painonsa putoamaan. Janita koetti puhua hänelle järkeä: - Kuule Petra, tuo on kyllä hyvä kunnon kohotuksen kannalta, mutta ei sinun todellakaan tarvitse laihtua yhtään kiloa. Olet juuri sopivissa mitoissa tuollaisena! - Älä sinä nyt sekaannu minun asioihini, vastasi Petra nälän kurniessa vatsassa. Hän ei ollut syönyt koko päivänä muuta kuin yhden tomaatin. Hikikarpaloiden valuessa otsaa pitkin hän mutisi itsekseen: - Pakko jaksaa vielä muutama polkaisu... vielä muutama ... vielä muutama...

 

 

 

 

Samaan aikaan Adorata oli linnansa tornikamarissa laatimassa suunnitelmiaan:

A029.jpg

- Harmittaa niin, etten saanut sitä miestä kiinni silloin Tuonelan joen laaksossa. Nyt täällä elävien maailmassa kaikki on paljon vaikeampaa, sillä taikavoimani menettävät tehoaan täällä. Kerro minulle, oi kristallipallo, missä rakkaani on? Taikapadassa porisee jo rohtovirmajuuresta, seitikistä ja peikonpähkinästä keittämäni liemi. Muutama kuivattu sudenmarja vielä joukkoon, niin se on valmista pullotettavaksi.

 

 

A030.jpg

Adorata jatkoi loitsimista, mutta kristallipallo vain näytti jotakin sinikattoista taloa. - En minä tiedä, missä tuo on, hän puhisi. Ehkä tässä maailmassa kannattaisi noudattaa tavanomaista käytäntöä ja kysyä numerotiedustelusta.

 

A030a.jpg

Niinpä Adorata sai selville talon puhelinnumeron ja soitti pyytäen toiveikkaana Villeä puhelimeen. Hän aivan kihisi innosta. Vankityrmä odotteli valmiina. Se sijaitsi kellarissa aivan keittiön alapuolella ja sinne näki lattiaristikon läpi.

 

 

A030b.jpg

Ville ei ollut kovinkaan yllättynyt, että tytöt soittelivat ja pyysivät treffeille. Saihan hän aina luennoille mennessäänkin kuulla ehdotuksia jos jonkinlaisia.

 

 

A030c.jpg

- Sain mielenkiintoisen kutsun ja aion lähteä katsomaan, minkä näköinen tyttö siellä odottelee. Toivottavasti se on se tummaihoinen kaunotar sieltä espressopaikasta!

 

 

A030d.jpg

Ilta oli jo hämärtynyt, kun Ville teki lähtöä. Hän kertoi Nikolle olevansa menossa treffeille Mustanmännistön puistoon. - Miksi ihmeessä sinne? kyseli Niko, eihän siellä ole mitään! Se on vuorenrinteessä jyrkänteen reunalla ja valaistus on huono, niin että olehan varovainen! Niko jäi katselemaan Villen jälkeen ja muisteli, että siellä puistossa oli myös syvän kalliokuopan pohjalla erikoinen lähde, jonka tumma vesi kumpusi jostakin maan uumenista. Sanottiin, että lähde oli pohjattoman syvä.

 

 

A033.jpg

Adorata huomasi Villen ensin. Ville keskittyi vain pysyttelemään jalkakäytävällä, sillä matkaa oli vielä jäljellä ja vieressä oli vaarallisen jyrkkä pudotus.

 

 

 

A030e.jpg

Ville saapui sovittuun Mustanmännistön puistoon ja häntä alkoi pelottaa maiseman autius. Pelkkää kovaa kalliota joka puolella. - Olikohan tämä nyt ihan viisasta tulla tänne? hän alkoi jo tulla katumapäälle. Silloin hän kuuli vaimeaa askelten ääntä. Täällä oli joku muukin.

 

 

A031.jpg

Nähdessään Adoratan Ville tiesi tehneensä virheen, mutta nyt oli myöhäistä katua. Hän torjui heti päättäväisesti Adoratan eikä halunnut ollenkaan kuunnella, mitä tällä oli sanottavaa. Ville päätti lähteä heti pois, mutta eihän Adorata päästänyt häntä niin vain.

 

 

A032.jpg

Ville tulistui: - Jätä minut rauhaan, nainen! Uskoisit jo, etten ole kiinnostunut! Oletko hullu? Mitä minun oikein on tehtävä, että saan sinut tajuamaan?

- Oih että sinä olet seksikäs, kun suutut! Kaulasuonesi pullottaa ja sykkii kiivaasti! Adorata vastasi kiihtyneenä. Hän oli varautunut tällaiseen vastaanottoon eikä aikonut suinkaan luovuttaa. Olihan hänellä keinoja käytettävänään.

 

 

 

A034.jpg

- Pian olet luonani ja pysyvästi, tuumi Adorata ja hyppäsi leimuavasilmäisen ratsunsa selkään ja hoputti sen lentoon.

 

 

 

A034a.jpg

- Lennämme nopeasti sen karkulaisen kiinni, Adorata taputti lohikäärmeen suomuista nahkaa.

 

 

A035.jpg

Nyt Ville tajusi, miksi treffit oli sovittu tällaiseen autiomaahan. Hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia paeta, ei mitään piilopaikkaa, mihin kätkeytyä. Hän tiesi kohtalonhetkensä koittaneen katsoessaan taivaalta lähestyvää suurikokoista otusta. Adorata ohjasi lohikäärmeensä Villen yläpuolelle ja se otti Villen saaliikseen terävillä kynsillään.

 

 

 

B001.jpg

Sillä välin Meri-Elbonian länsilaidalla harmaassa tiilitalossa.

 

 

 

 

B002.jpg

Tohtori Kaalinpää oli kiihkeän työrupeaman jälkeen vihdoin valmistautumassa kokeisiin elävillä simeillä.

 

B003.jpg

- No niin, pikku pirpanat, syökääpä nyt kiltisti aamiaisenne. Se on tällä kerralla erityisen terveellistä.

- Aleksi ei ole saanut mitään, huomasi Hugo ja lähti hakemaan jääkaapista hänen annostaan. - Aleksi saa tänään ihan tavallista puuroa, mutta näille muille oli jokaiselle oma annoksensa juuri valmistamaani Nami-Maiskis-velliä, Tohtori Kaalinpää vastasi ja seurasi tarkasti, että lautaset tyhjenivät.

 

 

 

B004.jpg

Kun kaikki olivat syöneet, hän sanoi: - Aleksi jää tänne, mutta teidät toiset palautetaan lyhyen tarkkailuvaiheen jälkeen vanhemmillenne. Kyllä Burton ja Nanna varmasti yllättyvät, kun heiltä katosi yksi taapero, mutta palautetaan kaksi. Kaalinpäätä nauratti. Hän oli kloonannut Vilman ja tehnyt tälle identtisen kaksoissisaren, Valman. Myös von Schlottersteinin kaksoset Leevi ja Veeti tuottavat vanhemmilleen toivottavasti iloisia yllätyksiä myöhemmissä elämänvaiheissaan.

 

 

 

 

B005.jpg

Tohtori Kaalinpää palasi sitten kokeidensa pariin. Hän oli joko nero tai hullu. Rajaa on joskus vaikea vetää. Hän oli erittäin ahkera ja sai paljon aikaan, mutta se, saiko hän aikaan hyvää vai pahaa jälkeä, jää nähtäväksi.

 

 

B006.jpg

- Tämä valmiste oli paljon vaikeampi tehdä, kuin nuo aikaisemmat, tuumi Kaalinpää, silti olen varma, että tämäkin koe onnistuu! Olenhan tehnyt kaiken huolella.

 

 

B006a.jpg

Hugo oli lapsia hoitaessaan kiintynyt heihin ja nyt hänestä tuntui pahalta kuulla, että heidät lähetettäisiin pois. Sitä paitsi häntä alkoi nyt epäilyttää, etteivät lapset olleetkaan laillisesti Kaalinpään holhouksessa. Hugo päätti huolehtia, että ainakin heidät olisi kylvetetty ja puettu nätisti ennen palauttamista.

 

 

B007.jpg

Hugo luki taaperoille sadun ja yritti pitää ilmeensä iloisena ja äänensä tasaisena, vaikka tunteet myllersivät hänen sisimässään. Hän ei halunnut luopua näistä pikkuisista. Ne olivat niin mukavia ja onnellisen tietämättömiä kaikesta. Hugoa harmitti, ettei hän ollut ottanut selvää Kaalinpään puuhista. Oli kuin hän olisi ollut jotenkin unessa, mutta oli nyt heräämässä.

 

 

B007a.jpg

Tohtori Kaalinpää oli laskelmoiva ja tunteeton nainen. Hän ei ollut tullut edes ajatelleeksi, että Hugolle voisi tulla näin nopeasti vahva tunneside pikkuisiin. - Näen, että tästä voi tulla vielä ongelma. Vahva tunnekuohu voi poistaa hypnoosin vaikutuksen, pohti Kaalinpää mielessään. Hugo leperteli Veetille ja nieleskeli kyyneliä. Hänelle tulisi niin ikävä, niin ikävä...

 

 

B07aa.jpg

Taaperot vietiin kylmästi kadun varteen seisoskelemaan ja odottelemaan poliisia ja sosiaalitätiä, jotka noutaisivat heidät tuota pikaa.

 

 

B007b.jpg

Silloin Hugo sai tarpeekseen ja alkoi raivota Kaalinpäälle: - Eihän tässä ole mitään järkeä! Mitä sinä olet tehnyt noille taaperoille? Kenen lapsia ne oikein ovat? Millaista toimintaa sinä oikeastaan harjoitat? Hugo oli tiukkana.

Kaalinpää säilytti malttinsa ja puhui rauhoitellen Hugolle. Tästä kiusankappaleesta olisi nyt päästävä eroon, ennen kuin se yrittäisi estää hänen suuria suunnitelmiaan. Hän päätti käyttää Hugoon jotain sopivaa myrkkyä, heti kun tämä nukahtaisi.

 

 

B008.jpg

- Mitähän nyt tapahtuu? ihmetteli Valma. - En minä vaan tiedä, vastasi Leevi ja kohautti pikkuisia harteitaan.

Taustalla Vilma oli nähnyt Veetin sujauttavan pipareita haalarinsa taskuun ja yritti ottaa niitä Veetin vastusteluista huolimatta.

 

 

B009.jpg

Tällä välin Robotti HK-47 oli löytänyt tiensä takaisin Rüdiger von Schlottersteinin luokse. Rüdigerin tullessa töistä se seisoi postilaatikon vieressä ja tervehti kuin ei mitään olisi tapahtunut.

 

 

 

B010.jpg

Rüdiger vaati selitystä, mutta sitä ei saatu, sillä robotin muisti oli tyhjentynyt tai tyhjennetty. - Minulla on tunne, että lapset löytyvät myös, nyt kun HK-47kin palasi, sanoi Rebekka. Vaikka Rüdiger yritti toppuutella, ettei tulisi suurta pettymystä, niin Rebekka luotti vaistoonsa. Rebekan mielestä robotilla oli jotain osuutta lasten katoamiseen, mutta eihän sitä pystynyt mitenkään todistamaan.

 

 

B011.jpg

Rebekan mieliala kohosi ja hän päätti ottaa uuden kampauksen ja vaihtaa myös vaatteet. Se piristi mieltä kummasti, Rebekka ajatteli. He olivat tähän saakka olleet niin suruunsa käpertyneitä, etteivät olleet muistaneet Rüdigerin kanssa pitää huolta edes keskinäisestä suhteestaan. Nyt siihen tulisi korjaus, päätti Rebekka.

 

 

B012.jpg

- Tajuatko, ettemme ole edes suudelleet varmaan kertaakaan sen jälkeen, kun lapset katosivat, sanoi Rebekka lähentyen miestään vihjailevasti.

- Niin, se taitaa kyllä pitää paikkansa, valitettavasti, myönsi Rüdiger.

 

 

B018.jpg

Seuraavana aamuna von Himpuloiden kotiin saapui sosiaalitäti ja palautti kadoksissa olleen Vilman. Nikki halasi pikkusiskoaan lämpimästi. - Tervetuloa kotiin!

 

B019.jpg

Mutta mitä ihmettä: myös Nannalla oli sylissään taapero!

 

B020.jpg

Nikki selitti Burtonille tohkeissaan: - Isä isä, nyt meillä on kaksi taaperoa: Vilma ja Valma - ne ovat aivan identtiset. Tämä on mahtavaa! oikea sensaatio!

Burton ei ottanut uskoakseen. Eihän tällainen mitenkään voinut olla mahdollista.

 

 

C013.jpg

Vielä samana iltana soi ovikello von Schlottersteineillakin ja pihalla seisoi sosiaalitäti kahden taaperon kanssa. - Hyvää iltaa. Nämä kaksi taitavat kuulua teille, hän sanoi.

 

 

 

C014.jpg

Rebekka ja Rüdiger syleilivät lapsiaan. Rüdigerin sylissä oli Leevi ja Rebekalla Veeti. Sosiaalitäti myhäili tyytyväisenä ja sanoi poliisin tehneen kerrankin työnsä. Lapset olivat löytyneet harhailemasta Meri-Elbonian kaupunginosasta. Eivät ne osanneet kertoa, missä ne olivat olleet, mutta ne vaikuttivat ihan hyvin hoidetuilta, puhtailta ja ruokituilta. Tutkimukset jatkuivat lapsikaappareiden kiinni saamiseksi.

 

 

C015.jpg

Kylläpä oli ihanaa, että perhe oli taas koossa, ajatteli Rüdiger. Rebekka oli aivan onnesta sekaisin ja malttoi tuskin laittaa lapset nukkumaan. Olisipa ihanaa kuulla taas taaperoiden rauhallinen tuhina kehdoista, kunhan nämä nyt nukahtaisivat ensin.

 

 

 

C016.jpg

Rebekka ja Rüdiger halasivat toisiaan itkien onnesta. Rüdiger oli sitä mieltä, että nyt pitäisi järjestää suuret perhejuhlat lasten paluun kunniaksi. Rebekka taas halusi vain käpertyä miehensä syliin ja viettää onnellista koti-iltaa aivan oman perheen kesken. Hän halusi nauttia rauhassa, mutta olihan isovanhemmille toki soitettava heti ja kerrottava ilouutinen lasten löytymisestä.

 

C017.jpg

Kaikkien nukkuessa sikeästi HK-47 hiippaili lastenhuoneeseen hoitamaan lapsia. Sen herkät mittalaitteet tunnistivat lapsiin asennettujen sensoreiden lähettämät signaalit ja niin se pystyi keräämään tietoa lasten terveydentilasta toimitettavaksi edelleen Kaalinpään tietokoneeseen. Koskaan aiemmin ei lapsia ollut hoidettu näin tieteellisen tarkasti.

 

C018.jpg

Kun Rebekka meni aamulla katsomaan lapsia, pahat aavistukset täyttivät hänen mielensä. Miten oli mahdollista, että Leevi nukkui lattialla ja Veeti oli siinä kehdossa, mihin hän oli laittanut Leevin illalla nukkumaan. Jotain oli nyt pahasti vinossa. Rebekka säikähti eikä uskaltanut lähteä töihin, mutta ei silti lähettänyt paikalle saapunutta lastenhoitajaa pois. Parempi, että paikalla olisi useampia aikuisia, kun ei voinut olla varma, mitä olisi tulossa. Ehkä tähän olisi joku luonnollinen selitys, mutta Rebekka oli ymmärrettävästi hermostunut eikä luottanut siihen omituiseen robottiin.

 

---------

 

Taas on monta juonenkäännettä jännässä kohdassa kesken. Jatkoa on luvassa, kunhan ehditään.