Nuno menetti siis samalla kertaa sekä äitinsä että vasta löytyneen isänsä. Silti hän hymyilee tullessaan koulusta. Miten ihmeessä voit olla noin hyväntuulinen, Nuno? Ärrschyttävä mallioppilas...

 

 

 

Nyt kun äiti oli lähtenyt omille teilleen (vähän kiertämään maailmaa, kuten hän oli asian ilmaissut), Nuno kääntyi Millan puoleen kotiläksyjensä kanssa. Onneksi Milla oli suorittanut yliopistossa villapallerotutkinnon hyvin arvosanoin ja osasi auttaa. Nuno halusi tänään suoriutua läksyistä aivan supernopeasti, sillä hänellä oli jotain ihan erityistä mielessä.

 

 

 

Kun läksyt oli tehty, Nuno soitti von Himpulan Kertulle ja pyysi tätä kylään. Nuno ja Kerttu olivat samalla luokalla ja olivat katselleet toisiaan jo jonkin aikaa sillä silmällä. Tänä iltana tuijottelu näytti olevan erityisen tiivistä.

 

 

Nunon mielestä ei ollut vaikeaa puhua rakkaudesta. Hän ei epäröinyt kertoa suoraan, kuinka ihana tyttö Kerttu hänen mielestään oli. Kerttu taisi pitää sitä jotenkin itsestäänselvyytenä. Olisikohan hän vähän liikaa lellitty ja turhamainen?

 

 

Seurasi ensisuudelma ja rakastuminen samanaikaisesti (iiik, miten suloista)!

 

 

 

Sitten alkoikin hillitön joraaminen.

 

 

 

Ei kannattaisi jorata noin ahtaissa tiloissa. Nyt sitten kävi niin kuin kävi. Nunon pää meni ovesta läpi, mutta Kerttu ei huomannut mitään.

 

 

Katsotaanpas vähän tarkemmin, mitä se Nuno siellä oven välissä ajattelee juuri nyt. No tietysti, pitihän se arvata. Tytöt on pojalla mielessä, vaikka mitä tapahtuisi. Toivottavasti et juutu siihen kovin pitkäksi aikaa, Nuno.

 

 

 

Millan olisi jo korkea aika löytää itselleen mies ja perustaa oma perhe. Hyvistä yrityksistään huolimatta Milla ei vain ollut kyennyt unohtamaan elämänsä suurta rakkautta, Migeä. Ketään Migen veroista ei ollut koko Elboniassa, ajatteli Milla.

 

 

Milla keskittyi edelleen täysillä puutarhan hoitoon. Appelsiinit olivat jo kypsiä ja salkopavutkin kasvoivat hyvää vauhtia. Millan puutarha oli loistokunnossa. Ihme, ettei hän ole jo muuttunut vihersimiksi.

 

 

 

Mige oli hyvin menestynyt kirjailija ja nytkin hänellä oli kiire saada uusin romaaninsa valmiiksi. Menestyskirjailijan on istuttava tiiviisti koneen ääressä, jos aikoo saada tulosta aikaiseksi. Kirjoittaessaan Mige unohti kaiken muun.

 

Kirjankustantaja järjesti kaikenlaisia promotilaisuuksia ja kissanristiäisiä, joihin Mige usein osallistui. Hänet haettiin aina hienolla limusiinilla. Olihan se ihan mukavaa elämää: sai syödä ja juoda jonkun muun kustannuksella ja sai tavata paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Migellä oli valtavasti puolituttuja ja olalle taputtelijoita, jotka yrittivät hyötyä hänen menestyksestään. Todellisia hyviä ystäviä oli kuitenkin harvassa.

 

Palatessaan pippaloista Mige tunsi olevansa sittenkin aika väsynyt ja kyllästynyt tuohon tyhjänpäiväiseen pintaliitoon. Ikääkin alkoi jo olla sen verran, että olisi ehkä syytä miettiä perheen perustamista. Oli aika  yksinäistä asua niin isossa talossa (sitä oli vielä laajennettukin äskettäin). Mitä hyötyä on maallisen mammonan keräämisestä, jos ei ole ketään kenelle sen jättäisi perinnöksi.

 

 

Sattumalta torikahvilassa Mige ja Milla tapasivat toisensa ja kuin itsestään selvyytenä lempi leimahti heidän välillään uudelleen.

 

 

Jälleennäkeminen oli riemukas.

 

 

Nyt ei enää kannattanut turhia miettiä. Kihloihin vain saman tien. Milla tietysti muuttaisi Migen luo heti, kun Nuno kasvaisi aikuiseksi.

 

..............

Migen pikkusisko Kerttu oli kehittymässä kitaristina aivan huikeasti. Isä Ville oli syystäkin ylpeä tyttärestään, mutta olikohan hän huomaamattaan hemmotellut tytön piloille. (Villellä on taas uusi tukka!)

 

Mitähän Ville olisi sanonut, jos olisi tiennyt, ettei Kerttu ollut mikään kiltti tyttö vaan levoton nuori, jolla oli kova maine kaveripiirissä ja joka teki pikku tihutöitä naapurustossa, minkä kerkisi. Siinä meni taas yksi roskis nurin.

 

Nuno kyllä tiesi Kertun maineesta vallan hyvin ja tunsi niin voimakasta vetoa Kerttuun ehkä juuri sen vuoksi. Hän kun oli itse kiltti poika ja oikea mallioppilas. Kerttu oli Nunon mielestä vastustamattoman jännittävä. Sitä paitsi olihan Kerttu myös hyvin kaunis.

 

Nuno ajatteli, että hänen rakkautensa kyllä kesyttäisi tämän villivarsan. Ehkäpä hän olikin oikeassa. Toivottavasti hän oli oikeassa...

 

.......

Burtonin lelukaupan edustalla pörräsi iltahämärissä tämä robotti. Sehän oli kuin suoraan tähtien sodasta. Jos katsot tarkasti, voit nähdä Burtonin ikkunassa kauko-ohjain kädessään.

 

Aivan oikein: siinä oli lelukaupan uusin tulokas ja oikein ihana lelu olikin. Tuskin siitä kuitenkaan mitään myyntimenestystä tulee, oli nimittäin aika hintava. Burton ei millään malttanut olla leikkimättä itse sillä. Nooh, pitihän lelujen toimivuus varmistaa.

 

Nanna petasi petiä ja hänen mielessään väijyi vielä muistikuva hänen näkemäänsä ahdistavasta painajaisesta, jossa Tohtori Kaalinpää vaati häntä hyvin uhkaavsti tekemään jotain. Uni oli ollut sekava, eikä Nanna saanut tohtorin sanoista selvää, vain mielikuva jostain kauheasta vääryydestä velloi hänen tajunnassaan. Mutta mitä se oli, sitä Nanna ei kyennyt millään palauttamaan mieleensä. Tohtori Kaalinpää oli hypnotisoinut taitavasti hänen alitajuntaansa ohjeet, mitä tehdä. Hän tulisi toimimaan transsissa juuri niin, mutta ei jälkeenpäin muistaisi tehneensä mitään.

 

 

Painajaiset ja ahdistukset kaikkosivat kuitenkin Nannan päästä nopeasti, kun hän alkoi leikkiä nukketyttö Nadian kanssa. Nadia oli iloinen lapsi, joka oli tullut taaperona Nannalle ja Burtonille eikä itse muistanut omaa alkuperäänsä lainkaan. Niin, itse asiassa kukaan ei tiennyt, mistä Nadia oli tullut ja keitä hänen vanhempansa olivat.

 

 

Nadia hiukan ihmetteli, kun kesken leikkien hänen äitinsä ryntäsi yllättäen vessaan ja alkoi oksentaa. Oliko äiti sairastunut, pelästyi Nadia. Nanna sen sijaan ajatteli, että olikohan Tohtori Kaalinpään ihmegeelistä sittenkin apua lapsettomuuteen. Hän ei uskaltanut toivoa liikoja, ettei pettyisi taas.

 

Sitten kimppakyyti saapui ja Nannan piti lähteä töihin.

 

Nanna palasi töistä ja tuskin oli kimppakyydin auto kerinnyt lähteä, kun Nannan vatsa yllättäen pyöristyi ja äitiysmekko ilmestyi päälle. Samalla jotenkin oudosti hänen hiuksensa muuttuivat myös. Ei se Nannaa huolettanut, peilin eteen vaan ja vanha tukka takaisin. Pääasia oli, että hoito oli tepsinyt. Hänen ilmeensä kertoo kaiken: Jesh, vihdoinkin raskaana! Vihdoinkin!

 

Tämä oli loistouutinen, joka löi Burtonin aivan ällikällä. Hän onnitteli vaimoaan riemuissaan: he olivat tulossa oikeasti isäksi ja äidiksi. Tätä hän oli toivonut kaikkein eniten ja nyt perheeseen syntyisi vihdoin perillinen. Myös Nadian puheterapeutti ja tukiopettaja oli paikalla onnittelemassa. Hän oli hiukan huolissaan pienen suojattinsa puolesta: miten Nadian nyt kävisi, jäisikö hän tytärpuolen asemaan...

 

 

Kun he olivat vihdoin kahden, Burton halasi vaimoaan pitkään ja tiukalla otteella pystymättä sanomaan sanaakaan. Hän oli liikutuksesta aivan mykistynyt. Myös Nanna oli onnensa kukkuloilla. Hän oli kärsinyt niin pitkään ja itkenyt monet illat, mutta nyt oli elämä vihdoin mallillaan.

 

 

Seuraavana päivänä Burton ajatteli pistäytyä Amandan luona ja saikin näin lämpimän vastaanoton. Burton ei pystyisi ikinä kertomaan, ettei hän aikonutkaan jättää Nannaa ja että heille oli tulossa vauva. Eihän hän oikeastaan varsinaisesti ollut luvannut Amandalle mitään...

 

Sitä paitsi Burtonista oli oikein mukavaa, että hänellä oli helliä hetkiä myös naapurin naisen kanssa. Mikäs sen mukavampaa. Leveä hymy kertoo kaiken. Elämä oli todellakin mallillaan.

 

 

Sitten Burtonilla olikin taas kiire lelukauppaansa hoitamaan. Hän ei huomannut lainkaan, että Amandalle tuli kiire vessaan.

 

 

.......

En tiennytkään, että Vlad oli kiinnostunut tähdistä. Hän oli lähtenyt aivan oma-aloitteisesti kattotasanteelle kaukoputkella tähtiä tiirailemaan.

 

Aah, minusta on aina niin ihanaa, kun peli järjestää pikku ylläreitä. Tätä en todellakaan osannut odottaa: Vlad siepattiin avaruusalukseen.

 

Kaikki juoksivat paikalle ja jännittivät, mitä nyt tapahtuisi. Maisa oli juuri tullut töistä ja ennätti sopivasti näkemään kaiken. Rüdiger oli ollut uimassa ja huusi kannustushuutoja Vladille. Håkan, Pappa ja Kreivitär pelkäsivät kovasti, miten Vladin kävisi.

 

 

 

Siinä heidän silmiensä edessä Vlad paiskattiin päistikkaa ulos avaruusaluksesta.

 

 

Vlad mätkähti vatsa edellä maahan.

 

Autsch! Toivottavasti Vladilla on kova kallo.

 

Peppu edellä pystyyn. Näytti olevan vaikeaa saada maahan uponnut pää irtoamaan kuopasta.

 

Voih, selkään sattui!

 

- En saata uskoa itsekään, mitä kaikkea kauheaa minulle siellä tehtiin! Minulle tuli ihan hirveä olo.

 

Pahuksen avaruusoliot. Vladille jäi tuskallinen muisto yllätysvierailusta, jota hän ei olisi todellakaan toivonut. Hän ei vielä tiedä, että voi olla myös toisenlainen "muisto" tulossa. Odottelemme kiinnostuneina.

 

Avaruusalus poistui hirvittävää meteliä pitäen.

 

Maisa (kuten kaikki muutkin perheenjäsenet) oli huolissaan Vladin terveydentilasta, mutta Vlad vakuutteli olevansa aivan kunnossa kovasta pudotuksesta huolimatta. Hiukan vain vatsaan koski, ei muuta.

 

 

 

Sitten Vlad kokikin elämänsä yllätyksen, kun hänen vatsansa pompsahti ja nämä söpöt äitiysvaatteet ilmestyivät päälle.

 

Vlad ei jaksanut ymmärtää mitä oli tapahtunut ja hieroi vatsaansa tavan takaa epäuskoisena.

 

 

 

Myös Vladin sisko, Kreivitär von Schlotterstein, oli ihastuksissaan yllätysraskaudesta ja halusi toivottaa tulokkaan tervetulleeksi puhumalla sille jo ennen kuin se oli edes syntynytkään. Kreivittären pitkä palmikko vain heilahti. Håkan tunsi itsensä ulkopuoliseksi.

Vladilla oli paljon juteltavaa Amandan kanssa, joka näköjään myös odotti vauvaa. Vlad ei väsynyt kertomaan yhä uudelleen, kuinka alienit olivat siepanneet hänet. Katukahvilan muut miesasiakkaat katsovat kauhunsekaisin tuntein Vladin pömpöttävää vatsaa ja toivovat, ettei heille vain käy samoin.

Amanda sen sijaan suosittelee espressoa kaikkiin raskausajan vaivoihin.

Niin ikään vauvaa odottava Nanna pistäytyi katsomassa Vladia (tai ainakin Vlad oli siinä käsityksessä, mutta Nanna oli jälkihypnoosin vallassa ja tuli oikeasti hakemaan Maisaa). Raskauden kehittymisestä tässä jutellaan ja vertaillaan kokemuksia. Vlad oli kovin tohkeissaan.

- Olen utelias näkemään, minkä värinen vauva minulle tulee, intoili Vlad. Toivottavasti se saa minun ihonvärini. Olisin kovin ylpeä, mutta tietysti se alienin vihreäkin kelpaa. Pääasia, että tulee terve vauva.

 

Pian Nannan käynnin jälkeen Maisan huomattiin lähteneen jonnekin. Sitten Vlad sai Maisalta kirjeen, jossa tämä kertoi jättäneensä Vladin.

Maisa kirjoitti: "Odotat vauvaa ja olet siis ollut uskoton minulle. Olen pettynyt enkä voi antaa sitä ikinä anteeksi. Lähdin pois enkä tule enää takaisin. Älä edes yritä etsiä minua."

Vlad oli tyrmistynyt ja syvästi järkyttynyt, eikä voi ymmärtää, miksi Maisa oli niin suuttunut. Eihän Vlad voinut sille mitään, että hänet siepattiin! Hän ei tullut ajatelleeksi, että ehkä Maisakin oli siepattu ja kirje oli vain hämäystä.

Todellisuudessa Maisa virui kylmässä pimeässä kellarissa...

 

Nannaa ei voi syyttää mistään, sillä hän ei tiennyt mitä teki houkutellessaan pahaa-aavistamattoman Maisan ansaan suoraan Tohtori Kaalinpään ilmoittamaan paikkaan.

 

..................

Toisaalla:

Jussi HowMany oli jostain syystä raivona: - Minä en ole päässyt pitkään aikaan mukaan juttuihin, hän kiljui kitapurje väristen. Onko minut muka unohdettu? Ihan epistä!

 

- Olimme poikien kanssa ostarin kuntosalilla ja juoksimme kilpaa, Jussi kertoi. Siinä oli mun lisäksi Ville ja Burton von Himpula. Halusimme kaikki kohottaa kuntoa ja hikihän siinä tietysti tuli. Villellä oli uusi tukka ja minäkin halusin vähän uudistua, rupatteli Jussi.

 

- Niinpä kävin ostamassa uusia rokimpia vaatteita ja laitatin siinä samalla sitten uudet hiukset, jos et sattumalta huomannut. Jussi katseli itseään tyytyväisenä peilistä.

(Nuo hiukset ei kyllä oiken sovi sinulle. Niille pitäisi tehdä jotain).

 

 

- Joskus toiste sitten, sillä juuri nyt ei ole aikaa, tuumi Jussi (onhan jokaisella joskus bad hair day). Haluan harjoitella rumpujen hakkaamista. Jos vaikka ryhtyisin rumpaliksi. Tai sitten lähden tiskijukaksi Milanoon, jos ei meno täällä Elboniassa pian parane.